perjantai 20. toukokuuta 2016

Pohdintaa urheilullisista haasteista

Viime vuosina olen kolunnut urheilutapahtumissa, ja olen asettanut erinäisiä haasteita itselleni. On ollut puolimaratonia, vuoren huiputuksia, pitkiä pyörälenkkejä, tutustumista triatloniin pika-ja perusmatkan kisoissa, kertaalleen maraton, polkujuoksua tuntureilla ja erinäisiä muita pikku hullutuksia aika lailla extempore. Näiden haasteiden myötä olen kokenut monia monia hienoja hetkiä ja saanut onnistumisen ja ilon kokemuksia. Ennen kaikkea näiden myötä olen löytänyt myös sen jutun, mistä eniten nautin. Luonnon todellisesta lumosta. Siksi ehkä olenkin juuri syttynyt polkujuoksulle ja myös avovesiuinnille, koska siinä pääsee todellakin luonnon keskelle. 

Näitä erilaisia tapahtumia kolunneena saan usein vastata kysymykseen, että "mitäs seuraavaksi?". Eikä sinänsä ihme, olenhan jo tapahtuma toisensa jälkeen ollut suunnittelemassa uutta haastetta. Tätä kutsutaan tapahtuman jälkeiseksi endorfiinipöllyksi, joita ympärillä olevat ihmiset joutuvat sietämään ainakin pari viikkoa. Silloin tuntee itsensä voimamimmiksi, joka selättää kaikki haasteet. Pikkuhiljaa kuitenkin hehkutus laantuu, ja pitääkin palata takaisin arkeen. ;) 

Luulen kuitenkin, että liian moni pelkää asettaa itselleen tavoitteita tai lähteä starttiviivalle. Moni saattaa jopa vuosia valmistautua johonkin tapahtumaan tai asettaa itselleen jo ensimmäisille kerroille esimerkiksi aikatavoitteita, jotka asettaa paineita tapahtumaan. Toki meitä on moneksi, ja osa rakastaa juosta aikatavoitteiden perässä, mutta muistattehan ettei kaikkien tarvitse. Tapahtumaan voi ja saa mennä ilman mitään aikatavoitteita. Tärkeintä, että nauttii siitä mitä tekee!! 

Näin kesän alussa pyörähtää käyntiin erilaiset tapahtumat, ja siellä ruudun takanakin saattaa olla sellaisia ketkä vielä pohtii, uskaltaisiko. Tahdon sanon sinulle. TODELLAKIN! Jos koet mielenkiintoa johonkin uuteen tapahtumaan tai harrastuksen aloittamiseen, niin kokeile! Älä jätä ilmoittautumistasi ensi kesään "sitten kun olen treenannut tarpeeksi". (Ellei tietysti kyse ole jostakin triathlonin täysmatkasta - siihen on syytä valmistautua pidempäänkin;)) Mutta muistetaan, että jokainen meistä on ollut ensikertalainen starttiviivalla tai uuden harrastuksen treeneissä. Kenestäkään ei tule kokenutta kertaheitolla, ja samat kysymykset ja pohdinnat on kaikilla aloittelijoilla. Siitä ei kannata tuntea siis huonommuutta, eikä tyhmiä kysymyksiä ole.. Sen myös tahdon sanoa, että älä vertaa itseasi toisiin vaan luota siihen, että olet oman elämäsi teräsmies tai -nainen!:)






Tykkään asettaa itselleni uusia haasteita ja kokeilla uusia juttuja. Jos haluaisi kehittyä juuri tietyssä lajissa, pitäisi satsata varmaankin täysillä siihen, mutta ei kaikkien tarvitse. Itse olen utelias ja elämyshakuinen liikkuja, joten en malta jäädä liikaa kiinni tiettyyn lajiin. En ole koskaan noudattanut mitään tiettyä harjoitusohjelmaa. En ole suunnitellut viikkotuntimääriä, enkä viikkokilometreja..enemmänkin liikkuminen on ollut niin elämäntapa, että en ole kokenut tarvitsevani ohjelmia. Toisekseen arkeni on vuorotyön puolesta niin vaihtelevaa, ja kokonaiskuormituksessa tulee huomioida esim. työvuoroista palautuminen ja se riippuu aina vuorosta. Siksi tiettyä tarkkaa suunnitelmaa ei edes voi tehdä etukäteen, vaan pitää kuunnella kroppaa. Tiedän, että systemaattinen harjoitusohjelma varmastikin tukisi kehittymistä, mutta nyt näinkin on oikein hyvä. Tiedän kuitenkin perusperiaatteet harjoittelun kokonaisuudesta, ja se tulee ikäänkuin "selkärangasta". Pidän siis toki hyvänä ohjelman noudattamista, mikäli on vasta-alkaja, eikä oikein tiedä miten harrastusta kannattaisi aloittaa. Ja toki niidenkin kohdalla, jotka haluaa erityisen paljon kehittyä, niin toki silloin pitää enemmän miettiä, millaisia harjoituksia tekee. Mutta kun itse on tälläinen fiilistelijä ja elämäntapaliikkuja, en koe itse tarvitsevani systemaattista harjoitusohjelmaa. Annan fiiliksen viedä. ;) Ja siltikin nyt olen paljon vahvempi, nopeampi ja kestävämpi kuin vuosia sitten. Uskaltaisin sanoa jopa, että olen nyt elämäni kunnossa. ;) Olen onnellinen siitä, että jo pitkän aikaa olen saanut harrastaa ilman mitään vammoja tai kiputiloja.. ja uskon, että yksi merkittävä tekijä on levon ja palautumisen noudattaminen. 



Siispä summasummarum. Olkaa rohkeita, nauttikaa kesästä, liikkukaa paljon ulkona, uikaa järvessä, kolutkaa lähimetsiä, hyppikää ruutua, kokeilkaa uusia lajeja, menkää metsäretkelle, tehkää kuntopiiriä pihalla! Halkokaa puita, kitkekää kasvimaata syväkyykyssä taikka muuta vastaavaa hyötyliikuntaa. Ennen kaikkea nauttikaa siitä, mitä teette. Oli se sitten tavoitteellista taikka ei. Tärkeintä, että saa kokea todellista liikunnan riemua! Se on se juttu, mikä saa minutkin asettamaan itselleni aina uutta ja uutta tavoitetta. Siksipä odotankin heinäkuun swimrun-tapahtumaa, jonne lähdetään yhdessä Hannan kanssa kokemaan taas jälleen yhtä uutta juttua, ja taatusti tulee taas niin siistiä!:) Onneksi ei kuitenkaan tarvitse edes heinäkuulle odotella, koska jo treenaillessa saa kokea ihania elämyksi.


Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä kaikille uusiin haasteisiin!!:) 

6 kommenttia:

  1. Kirjoitit kuin tilauksesta aiheesta, joka on minua tässä viime aikoina mietityttänyt. Kiitos! :) Haaveilen puolimaratonin juoksemisesta mutta en uskalla ilmoittautua mihinkään tapahtumaan, koska koko ajan on tunne, että en ole riittävän hyvä. Kysymys kuuluukin: riittävän hyvä kenelle? Itsehän minä rimani asetan, eikä minun tarvitse kenellekään mitään todistaa, korkeintaan itselleni.
    No, ehkä minusta jotain kertoo sekin, että mietin juoksemisen aloittamistakin monta vuotta. Tällä hetkellä harmittaa vain se, että en aloittanut aiemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti kommentistasi ja pohdinnoistasi. Toivottavasti rohkenet ilmoittautumaan, jos todella haluat. Usko itseesi ja siihen, että olet just nyt riittävän hyvä!! :)

      Poista
  2. Tahdon vaan sanoa, että hyvin voisi olla mun ajatuksia nämä, sielun sisko <3! Ollaan kyllä noin niinku arvojen ja ajatusmaailmojen kanssa niin samalla tasolla! Oot inspiroiva, huippu ja sairaan kovakuntoinen mimmi! :) Vitsit miten ootan meidän kesän elämystä, jeeeee! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannaaaaaa.. Kiiiitos <3 me ollaan huippu tiimi, sielunsiskot todellakin. Ja niin monesti olen lukenut sun juttuja ja tullut sama fiilis, kuin itse olisin kirjoittanut. <3

      Poista
  3. Täytyy kyllä yhtyä sekä Jonnan että Hannan mielipiteisiin! Ihan samanlaisia ajatuksia olen pyöritellyt päässäni. Pitää vain päästä yli niistä arvostelevista fiiliksistä ja heittäytyä mukaan kaikkeen mikä kuulostaa yhtään jännittävältä tai kiinnostavalta. Elämän realiteetit tulee vastaan niin monessa arkiasiassa että itse ei kannata rakentaa turhia esteitä. Eli muurit kumoon ja ilmoa äkkiä ettei kaduta. :D Olen ottanut tämän "30-vee juhlavuoden" sillä asenteella että menen, teen, nautin ja kokeilen. Ihanaa kun on kaikkea jännää odotettavaa. :) Pitää vain muistaa nauttia niistä hetkistä, eikä rynniä seuraavaa juttua kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtava tapa viettää juhlavuottasi! Olen aivan samaa mieltä, Ei kannata menettää uusia elämyksiä sen varjolla, että pelkäisi epäonnistuvan. Uutta kohti vaan, matkasta nauttien ja joka askeleesta fiilistellen. Elämistä tässä hetkessä!:)

      Poista