Voimaantumiskeinoni: mennä metsään - vain olemaan, liikkumaan tai polkujuoksemaan.

Päivätyön mukanaan tuoma arki on tuonut mukanaan vähemmän aikaa joutilaisuuteen. Pitkät työpäivät ovat vaihtuneet säännölliseen arkirytmiin, tuoden kuitenkin vähemmän mahdollisuuksia rauhallisiin aamuihin. Olen nauttinut säännöllisyydestä, toden teolla mutta tottakai muutos on ajanut miettimään myös uusia keinoja virkistyä arjen keskellä. Mistä löytää niitä hetkiä, jolloin rauhoittua ja voimaantua. 

Luonto. Metsä. Tutkitustikin elvyttävä luontokokemus rentouttaa, rauhoittaa ja auttaa stressaantunutta mieltä. Siispä välillä, ennen työpäivää olen käynyt pienellä lenkillä metsän siimeksessä tai työpäivän jälkeen napannut kaupasta salaattirasian mukaan ja mennyt päivälliselle metsään.Tai illalla lähtenyt nauttimaan luonnon kauneudesta.

Viime viikkoina olemme saaneet nauttia myös ihan huikeista säistä, joten mikäs vapaapäivinä ollessa - aamusta iltaan nauttimassa luonnon virkistävästä voimasta, hiljaisuudesta ja luomakunnan kauneudesta. Viikko sitten olin lapsuusmaisemissa, söimme ulkona, kävimme retkellä ja viivyimme pitkään Pitkäjärven laavulla siskon perheen kanssa. Ihanaa. Hymyssä suin kuuntelin pienen 4-vuotiaan hämmästelyä auringon säteiden osuessa järven pintaan "Miten ihanaa, katsokaa kuinka tuossa veden pinnassa on kuin timantteja.." 

Niinpä, luonto. Ihmeellinen ja ihastuttava luonto.  Ja ihana kesä - josta saadaan nauttia nyt jokaisella aistilla.









Ja niin, mikä tässä kesäisissä luonnon kauneudessa ollut myös parasta. Olen päässyt nauttimaan siitä juoksujalkaa. Miten kiitollinen siitä saakaan olla. Nilkkaongelmat ovat paranemaan päin ja olen saanut nauttia taas juoksemisen flow:sta. Käsittämättömän onnellinen olo. Jänteen tulehdus toki jossakin määrin vielä tuntuu, ettei se nilkka ihan normaali ole. Mutta oireettomana kuitenkin pysyy, joten voin liikkua ja nauttia - oireiden sallimissa rajoissa. Kipua ja turvotusta ei ole ollut kuukauteen, joten se saa sielunkin hykertelemään.

Viime talvena asettamani tavoite NUTS Karhunkierros ultramaraton 80K olisi ollut edessä ensi viikolla. En tule starttaamaan sillä matkalla, mutta iloitsen että pääsen fiilistelemään tunnelmaa. Viikon päästä tähän aikaan on varmasti jo Rukalla huisin kova polkujuoksuhuuma päällä!:) Olen lupautunut ea-talkoisiin sinne varhain heti aamusta, ja lopulta myös tein päätöksen että kipaisen hommieni jälkeen myös poluille nauttimaan luonnon kauneudesta, joita Oulangan kansallispuistot meille tarjoaa. Starttaan siis 31K-matkalle, kuten kolme vuottakin sitten. Lupaan nauttia jokaisesta askeleesta, nautithan sinäkin!



Ihanaa, rentouttavaa viikonloppua kaikille! Menkäähän metsään. :) 

Ps. Täällä NUTS Karhunkierros 31 K raportti vuodelta 2015. Pitääpä itsekin tutustua siihen, jotta vähän ennakolta voi muistella, mitä onkaan luvassa. 

Ja täällä puolestaan tunnelmia Karhunkierroksen vaellukselta, jota katselin polkujuoksijankin silmillä: Karhunkierroksen vaellus - juonipaljastuksia reitistä.

Tsemppiä muuten myös kaikille tänään Helsinki City Running Dayssa mukana olevalle juoksijoille! Nauttikaa!!:)

Kommentit

  1. Luonnon ja metsän voimaa ei kyllä sanoin voi kuvata. Mulla on onneksi nuo koirat, jotka vievät välillä vähän väkisinkin pihalle. :D Mutta aamulenkeistä on kyllä tullut sellainen rutiini, etten anna miehen lenkittää koiria edes niinä aamuina, kun oma kello soi luvattoman aikaisin. Päivä lähtee niin paljon paremmin käyntiin, kun käy edes pienellä kävelyllä heti aamusta :)

    Ihanaa, että pääset kuitenkin starttaamaan Karhunkierrokselle! Huimasti tsemppiä ja iloisia askelia sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulenkit, etenkin näin kesällä on kyllä tavattoman ihanaa!! :) Kiitos tsempistä. Aion nautiskella.

      Poista
  2. Voihan luonto. <3 Minäkin kävin tänään hakemassa luontoenergiaa kiireisen työviikon jälkeen mökiltä. Siinä on vain jotain tosi rentouttavaa.

    Tosi ihana kun tulet Rukalle ja startataan samalle matkalle! Nähdään toivon mukaan siellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökki. <3 Parasta! Hei todellakin nähdään siellä Sini! Mikä sun lähtöryhmä on?

      Poista
  3. Ihana kuulla, että nilkkaongelmat alkavat olla historiaa.

    Mun luontoni on pakonkin sanelemana kaupunkimiljöötä. Monen mielestä asfalttiviidakko on meluisaa, eikä siellä pysty irtautumaan ajatuksiinsa. Mulle aamut ja yöjuoksut ovat mielenrauhan saavuttamista. Keväällä kun linnutkin laulavat täyttä kurkkua saadakseen äänensä kuuluville.

    Turussa viime viikolla oli tippa tulla linssiin, kun kaikkialla oli niin kaunista. Kävelin hitaasti joen rantaa kohti satamaa. Just sillä hetkellä en halunnut olla missään muaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania elämyksiä ja kokemuksia myös kaupungin ytimessä. Sua aamu-ja yöjuoksujja seuranneena uskon, että pääset täydellisesti omiin ajatukseesi juuri siellä kaupungin ytimessä. :)

      Ja nilkkaongelmat kulkee varmaan jotenkin mukana matkassani ainiaan, mutta nyt se ei estä juoksua ja siitä aion nauttia. <3

      Poista

Lähetä kommentti