Kun bloggaajat eri puolilta Suomea kokoontuivat Helvetinjärven kansallispuistoon, oli reissussa enemmän piirteitä taivaasta. Saimme viettää unohtumattoman viikonlopun luonnon sylissä. Katsella sitä, kuinka luonto juhli kanssamme.
Miten sattuikaan, että juuri sovittuun reissuun ajoittuikin Suomen luonnon päivä. Sitä ei olisikaan voinut paremmin viettää kuin meidän tavallamme, kahden yön retkellä kansallispuistossa:
istua nuotiolla pitkälle yöhön, nukkua öitä ulkona, pulahtaa aamu-uinneille, patikoida rinkka selässä, nautiskella pannukahvia ja ihastella luonnon kauneutta.. Ja toki, myös tutustua näihin ihaniin naisiin, samankaltaisiin luonto-ja juoksuhöperöihin.
Pois lähtiessämme eräs retkeilijä alkoi jututtamaan meitä. Kysyi, mikä meitä yhdistää. Vastasin: Luonto. Siinä missä luonnon keskellä on yksinkin ihana olla, onhan se ihan mahtavaa että löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka välittävät samaa rakkautta luontoon; ja lähtee vaikka ensitapaamisella Helvetistä itään. ;)
Tapasin siis ensi kertaa Luontoloinen - blogia kirjoittavan Sinin, Kantapääopistossa - blogia kirjoittavan Johannan ja jo aikaisemmin tuntemani ihanan ystäväni, Sporttaillaan - Hannan. Oli helmi viikonloppu.
Kuva: Hanna |
Mikä teki tästä reissusta erityisen timanttisen: Suomen
luonnon päivän ilta, jossa luonto juhlisti väreillään. Istuimme nuotiolla, valmistimme ruokaa, paistoimme lettuja ja
vaahtokarkkeja, tähän tilanteeseen olisi sopinut lisäksi vaikka
shampanjakin. Niin kovin hämmästelimme illan ja yön - ja tämän yhteisen
tapaamisen ihanuutta. Onni on tämä blogi. Onni on se, että tämän kautta olen löytänyt upeita ihmisiä, joiden kanssa jakaa näitä hetkiä ja ajatuksia. Ja miten ihanaa myös tavata livenä ja jutella asioista, jotka jää tänne blogin tai somemaailman ulottumattomiin. Blogissa jakaa kuitenkin vain pienen riipaisun elämää, tosin kuitenkin aitoa elämää sekin. Mielikuvat, jotka näistä naisista oli heidän blogiensa kautta saanut, oli ihan todelliset. Kiitos mimmit! <3
Kuva: Hanna |
Kuva: Johanna |
Kuva: Johanna |
Jotta ei kirjoitus menisi vaaleanpunaiseksi unelmaksi, voin kertoa että tulossa on täyttä siirappia :).
Nimittäin toinen yö oli kirkas, ja kukin meistä sai käpertyä omaan kotiloonsa kirkkaan tähtitaivaan alle. Sulloutua tiiviisti makuupussiin, katsella riippumatossa tähtitaivasta ja nukahtaa keskelle luonnon syliä. Timanttista. Herätä aamulla keskelle aamu-auringon nousua, usvan noustessa pinnassa. Nämä on niitä hetkiä, jolloin kyynel miltei vierähtää poskella. Miten luonto onkaan kaunis.
Muiden vielä nukkuessa kotiloissaan, kipaisin ylös ihastelemaan aamun raikkautta. Piipahdin pienellä puolen tunnin polkulenkillä, jonka jälkeen pulahdin peseytymään järveen. Vesi tuntui lämpimältä. Hymy huulilla mietin viikonloppua, näitä pieniä asioita. Miten kiitollinen saa olla.
Kuten Johanna blogissaan tästä reissusta kirjoitti
"Luonto antoi niin paljon, vaatimatta mitään."
Viikon päästä 8.9 vietetään Suomen ladun järjestämää vuosittaista tempausta "Nuku yö ulkona". Taidan pakata riippumaton rinkkaan ja lähteä jonnekin päin nukkumaan yöni ulkona, se on nimittäin niiin parasta. <3
Nyt kuitenkin, lähden katselemaan juoksuhuumaa Kuopio hallille, sillä eilen päätin osallistua puolimaratonille. Vauhtikestävyyttä ei ole tullut aikoihin juostua, mutta josko jotakin näistä jaloista vielä irtoaisi. Ja jos ei irtoa, niin nautitaan ainakin juoksupöhinästä ja oman kotikaupungin kaduista. Lueskelin eilen infoa ja usein kysyttäjä kysymyksiä. Tämä hymyilytti:
Oi miten upeaa valoa kuvissasi näkyykään! Suomen kesä! <3
VastaaPoistaNiinpä, Suomen loppu kesä, jossa jo syksyn makua. Niin ihana. <3
PoistaVieläkin fiilistelen tätä meidän viikonloppua ❤️
VastaaPoistaJoooooo, ihanuutta <3
Poista