Päiväpatikointia Pyhäkerolla

Astuessani ulos Hetan erämaassa kymmenen tunnin ajomatkan jälkeen, oli mieletön fiilis. Ajomatka oli mennyt yllättävän kivuttomasti parilla pysähdyksellä ja nyt seuraavan viikon ajan pääsisimme nauttimaan luonnon lumosta. Kävellessämme erämökin suuntaan, hämmästelin hiljaisuutta. Tiedättekö sen fiiliksen, kun kuulee hiljaisuuden. Jotakin käsittämättömän ihanaa ja levollista. Mikäs siinä iltahämärässä oli laittaa kaminaan tulet ja lähteä vielä pienelle kävelylle järven rantaan ennen makuupussiin pujahtamista. Voin kertoa, että uni maistui täydessä hiljaisuudessa keskellä ei mitään.

Aamusella pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme päiväpatikoimaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Päivapatikoiminen alkoi alkuun venekyydityksellä Ounasjärven yli, jotta pääsimme starttaamaan kohti Pyhäkeron tunturia. Miellyttävä isäntä Hetankodasta kyyditsi meidät veneellä noin kolmen kilometrin vesiylityksen reitin alkupisteeseen. Matka kustansi muutamia kymppejä edes takaisin. Kyllähän sen mielellään maksoi tukeakseen paikallista toimintaa, vaikkakin jossakin takaraivossa iski ajatus myös järven ylityksessä uiden. Ehkä joku toinen kerta kuitenkin;) 

 Reitin alkupisteeseen on mahdollista päästä myös yksityistä metsätietä pitkin jalkaisin, mutta me päädyttiin tähän venekyyditykseen. Saimme varsin ystävällistä palvelua Hetankodasta, joka lupasi myös hakea meidät palatessamme Pyhäkerolta. Hetankota järjestää muuten myös autonsiirtopalvelua Pallaksesta Hettaan ja päinvastoin, mikäli mielii pidemmällekin vaellukselle lähteä.. ja kyllähän näitä maisemia kävellessä, heräsi mielenkiinto myös pidemmällekin vaellukselle (tai juoksulle;)). Sporttaillaan-Hanna nimittäin juoksi tämän Pallas-Hetta55K reitin heinäkuun polkujuoksutapahtumassa, joten yksi tapahan sekin on tutustua tähän Suomen yhteen vanhimpaan vaellusreittiin. 

Kyllä se vain pieneksi ihminen tuntee itsensä kävellessä tuntureiden rinteitä ja hämmästellen luonnon kauneutta. Tämä on kyllä vain niin upea tapa nauttia syksyn raikkaudesta. Ei oikein sanat, eikä edes kuvatkaan riitä kuvaamaan sitä tunnelmaa, mikä näihin elämyksiin sisältyy. 

Sää oli sumuinen, mutta siltikin niin kaunis.. Vesisade vihmoi loppumatkasta, mutta ei se häirinnyt meitä. Asennekysymys, kuten Hetankodan isäntäkin sanoi. Mitäpä sitä sellaisesta valittamaan, mille ei kuitenkaan itse mitään voi. Sitäpaitsi, mikäs meillä päiväpatikoijilla. Sauna lämpimäksi ja lempeisiin löylyihin rentoutumaan.