Päiväpatikointia Pyhäkerolla

Astuessani ulos Hetan erämaassa kymmenen tunnin ajomatkan jälkeen, oli mieletön fiilis. Ajomatka oli mennyt yllättävän kivuttomasti parilla pysähdyksellä ja nyt seuraavan viikon ajan pääsisimme nauttimaan luonnon lumosta. Kävellessämme erämökin suuntaan, hämmästelin hiljaisuutta. Tiedättekö sen fiiliksen, kun kuulee hiljaisuuden. Jotakin käsittämättömän ihanaa ja levollista. Mikäs siinä iltahämärässä oli laittaa kaminaan tulet ja lähteä vielä pienelle kävelylle järven rantaan ennen makuupussiin pujahtamista. Voin kertoa, että uni maistui täydessä hiljaisuudessa keskellä ei mitään.



Aamusella pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme päiväpatikoimaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Päivapatikoiminen alkoi alkuun venekyydityksellä Ounasjärven yli, jotta pääsimme starttaamaan kohti Pyhäkeron tunturia. Miellyttävä isäntä Hetankodasta kyyditsi meidät veneellä noin kolmen kilometrin vesiylityksen reitin alkupisteeseen. Matka kustansi muutamia kymppejä edes takaisin. Kyllähän sen mielellään maksoi tukeakseen paikallista toimintaa, vaikkakin jossakin takaraivossa iski ajatus myös järven ylityksessä uiden. Ehkä joku toinen kerta kuitenkin;) 


 Reitin alkupisteeseen on mahdollista päästä myös yksityistä metsätietä pitkin jalkaisin, mutta me päädyttiin tähän venekyyditykseen. Saimme varsin ystävällistä palvelua Hetankodasta, joka lupasi myös hakea meidät palatessamme Pyhäkerolta. Hetankota järjestää muuten myös autonsiirtopalvelua Pallaksesta Hettaan ja päinvastoin, mikäli mielii pidemmällekin vaellukselle lähteä.. ja kyllähän näitä maisemia kävellessä, heräsi mielenkiinto myös pidemmällekin vaellukselle (tai juoksulle;)). Sporttaillaan-Hanna nimittäin juoksi tämän Pallas-Hetta55K reitin heinäkuun polkujuoksutapahtumassa, joten yksi tapahan sekin on tutustua tähän Suomen yhteen vanhimpaan vaellusreittiin. 






Kyllä se vain pieneksi ihminen tuntee itsensä kävellessä tuntureiden rinteitä ja hämmästellen luonnon kauneutta. Tämä on kyllä vain niin upea tapa nauttia syksyn raikkaudesta. Ei oikein sanat, eikä edes kuvatkaan riitä kuvaamaan sitä tunnelmaa, mikä näihin elämyksiin sisältyy. 










Sää oli sumuinen, mutta siltikin niin kaunis.. Vesisade vihmoi loppumatkasta, mutta ei se häirinnyt meitä. Asennekysymys, kuten Hetankodan isäntäkin sanoi. Mitäpä sitä sellaisesta valittamaan, mille ei kuitenkaan itse mitään voi. Sitäpaitsi, mikäs meillä päiväpatikoijilla. Sauna lämpimäksi ja lempeisiin löylyihin rentoutumaan.

Kommentit

  1. Vou <3 Pakko päästä joskus syksyllä tuonne Lappiin... niin kaunista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Syksy on kyllä niin ihanaa aikaa retkeillä, eikä oo mitään ötököitäkään kiusana. Mäkin tahdon uudestaan!! :)

      Poista
    2. Varmasti :) Meillä on tarkoitus ensi viikonloppuna tehdä päiväretki, mutta ei ihan Lapissa asti ;)

      Poista
    3. Onneksi läheltäkin löytyy ihania retkikohteita:)

      Poista
  2. Sää on pukeutumis(ja asenne)kysymys, just niinku sanoit! Ihana reissu varmasti takana. Ja voi jestas nuita lapin maisemia. Ihan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin se näin on, ja reissu oli kyllä kerrassaan lumoava. Kyllä sielu lepäsi luonnon keskellä! :)

      Poista
  3. Huikeita maisemia! Kyllähän tuolla kelpaa patikoida.. tai miksei juostakin ;) Puuton tunturimaisema on jotain ihan muuta kuin se mihin täällä etelän luonnossa tottuu ja varmaan juuri siksi nuo Lapin erämaat näyttää niin vaikuttavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan kelpasi! Polutkin olisi olleet varsin juostavia ;) Tuntureille noustessa tuntee ihmisen pienuuden, ja se on jotenkin niin hämmästyttävä fiilis. Pääsee katsomaan maisemaa eri näkökulmasta, ja silmäkin lepää kun katsoo kaukaisuuteen. Lapin erämaat on vaikuttavia, ja niin oli Norjankin maastot, joista sitten myöhemmin lisää toisessa postauksessa:)

      Poista
  4. Ihanan näköistä, niin erilaista kuin täällä etelässä! <3 Oli varmasti mahtava reissu teillä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli kyllä erittäin mahtava, ja maisematkin ovat tosiaan erilaiset. Lapin lumossa oli hyvä olla!:)

      Poista
  5. Onpas upeita maisemia! En ole vielä koskaan elämässäni päässyt Lappiin patikoimaan, mutta nyt on iskenyt sellanen kunnon luonto- ja kotimaanmatkailuinnostus.. Ehkä ensi vuoden syksyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat oli kyllä varsin mahtavat, joten suosittelen lämpimästi! Syksy on erityisen hienoa aikaa patikoida. Itsekin haaveilen jo uudesta ruskaretkeilystä sitten ensi vuonna:)

      Poista

Lähetä kommentti