Oi maamme Suomi

Vuosi sitten Kolin vaellusreissulla saimme herätä autiotuvasta tämänkaltaiseen syksyiseen maisemaan. Pakkasta oli pariastetta ja maa oli kuurassa. Järveltä nouseva usva ja käsinkosketeltava hiljaisuus teki tästä hetkestä suorastaan taianomaisen.

Ukkokolin päältä näkyi kaunis syksyn värikirjo ja upeat värimaisemat. Tuuli tuiversi ja näitä kauniita maisemia katsellessa sielu suorastaan lepäsi.

Puolestaan parin vuoden takaisella Lapin reissulla hämmästytti luonnon läheisyys erämaassa. Siellä me ihmiset ja eläimet, sulassa sovussa.

Ja mikä onkaan kauniimpaa kuin auringon säteiden leikittely pakkashangilla, myös kotoseudulla.

Kevät ja kesäkin sykähdyttää, kun luonto puhkeaa taas talven jälkeen uudestaan eloon. Maisema syttyy jälleen värikirjoon ja alkaa ainutlaatuiset valoisat kesäyöt.

Ja kuinka useasti sitä nauttiikaan niistä mökkihetkistä, kun saa saunanraikkaana istahtaa laiturille ihastelemaan auringonlaskua.. 

Ja miten muistuukaan mieleen lukuisia ihania hetkiä, jolloin ystävienkin kanssa olemme hämmästelleet luonnon kauneutta.

 
Näitä kuvia katsellessani mietin, kuinka onnellinen saakaan olla tästä meidän upeasta ja kauniista maasta, jossa on vapaus elää. Niin moni asia on meillä hyvin, ja siihen haluan juuri tänä päivänä kiinnittää katseeni.
Kiitos. <3

Hyvää itsenäisyyspäivää!