Ultramatkalle seinä vastaan

Kuten insta-storieen kirjoitin.
"Nyt oli vaikea viikonloppu. Olisi turha valehdella, jos sanoisin että juoksemattomuus ei tunnu missään.  Kyllä tuntuu. Itketti. Mutta kuten siskon tytöt sanoi "kyllä pipit paranee".  
Tää on osa matkaa." 
  
Nilkkaoireilut ovat siis jatkuneet ja olen tehnyt päätöksen, että oli syynä mikä tahansa, jää Karhunkierros 80 km varmasti tänä vuonna väliin. Lähempänä katsotaan, juoksenko mitään vai myynkö osallistumiseni kokonaan pois. Rehellisesti itse kisaosallistumisesta luopuminen ei tunnu sinänsä miltään, mutta se huoli siitä, mikä jalassa on, kyllä tuntuu.  Nilkan oireilu ja turvottelu on jälleen pahentunut, joten jotain on vialla. Tällä viikolla tutkimuksiin. 

Miten mielelläni kertoisin jostain muustakin, mutta juoksuendorfiini-ilottelua ei ole nyt luvassa, ei endorfiinihuurua. Harmaata on.



Tällaiset hetket pysäyttää miettimään omaakin asennetta. Sallin itselleni tunteet, ikävän ja pettymyksen, enkä halua niitä sivuuttaa. Tavallaan tuntuu tyhmältä itkeä tätä asiaa, kun tietää että isossa kuvassa kaikki asiat on hyvin. Mutta toisaalta sallin itselleni luvan tuntea. Ei tarvitse olla ylireipas, vaikka toki tärkeää asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. 

Olen myös hämmentynyt kaikesta tsempistä ja tuesta, mitä olen saanut. Olen myös miettinyt, että tältäkö se tuntuu, kun minäkin olen toisia tsempannut. Saa nähdä sen hyvän ja sen merkityksen, itsekin.

On helppo olla onnellinen silloin, kun kaikki on hyvin. Mutta nämä hetket pysäyttää miettimään myös uudelleen asiota ja syvällisiäkin pohdintoja siitä, mikä tekee onnelliseksi. Niin monet aktiiviliikkujat jossakin elämänvaiheessa varmasti kokevat kremppoja ja vammautumisia. Ehkä nyt on minun vuoroni, kokea se miltä tämä tuntuu, mitä asiota joutuu työstämään mielessään ja lopulta sen, miten käännän nämä vaikeudet vahvuudeksi. 

Ja lopulta, kuten sanoinkin. Isossa kuvassa, kaikki on enemmän kuin hyvin. <3  Voi olla, että edessä siintää nyt pidempikin juoksu-ja urheilutauko. Tarkennusta tulee oletettavasti tällä viikolla. Mutta tässä hetkessä olen myös vilpittömän kiitollinen ja onnellinen niistä ihanista juoksuelämyksistä, mitä olen saanut tähän mennessä kokea, ja vakaasti uskon että niitä tulee vielä. Mutta tämä on nyt välivaihe, joka on läpikäytävä.. 

Coming back stronger.  



Muistelen tätä hetkeä Kolilla, kun serkun kanssa huudettiin umpimetsään. "Mä olen supernainen." Olen supernainen, en siksi, että menisin läpi kivun ja kärsimyksen. Vaan siksi, että osaan pysähtyä silloin kun pitää ja rohkenen muuttaa suunnitelmaa.  Annan luvan itselleni itkeä, mutta en jää siihen tunteeseen kiinni.



Tänään on nyt. Huominen on huomenna. Tästä hetkestä, haluan löytää kiitoksen.

Ihanaa pääsiäisviikkoa! Ja kiitos teille lukijoillekin tsempistä. Jotenkin sitä ihan häkeltyy niistä ihanista tsemppisanoista. Ei tarvitse tätäkään polkua yksin kulkea. <3

Kommentit

  1. Voi ei, on todella kurja kuulla vaivan jatkuvan. En tiedä onko helpompi jos löytyy korjattava vaiva joka mahdollisesti vaatisi leikkauksen vai se, että menisi vain levolla ohi. Toivottavasti jalka kuntoutuu pian ja pääset juoksemaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Tämä on eräänlainen vaihe juoksumatkallani, katsotaan miten etenee. Ensi viikolla viisaampana.

      Poista
  2. Tsemppiä täältäkin! Vielä sinä juokset!

    VastaaPoista
  3. ❤️ Satu - osaan niin samaistua. Tiedän miltä tuntuu, kun on huoli siitä, että mistä vaiva johtuu ja kuinka vakavasta on kyse. Noissa hetkissä aina ymmärtää sen, että se rakkaus liikuntaa kohtaan on paljon suurempi kuin mikään tavoite tai kisa. Huoli tulee enemmänkin siitä, että kuinka pitkään joutuu taukoilemaan ja että tuleeko kroppa kuntoon kunnolla. Kaikenlaista ajatusta liikkuu päässä.
    Paras ohje, jonka voin antaa, on se, että tutkituta vaiva kunnolla. (Mitä sun on varmasti tarkoituskin tehdä) Näin et joudu itse spekuloimaan turhaan.
    Sä olet supernainen ja supernaisen susta tekee myös juurikin se, että tiedät milloin on aika viheltää peli poikki.
    Halauksia ja tsemppiä ja kärsivällisyyttä. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHANA sinä! Kiitos kommentistasi ja ajatuksistasi. Juuri se rakkaus liikkumiseen, luontoon, juoksuun tulee entistä vahvempana. Nyt olen myös kiitollinen siitä, että olen osannut nauttia tähän astisesta. Ja voi kuinka sitä luonnossa juoksua kaipaankaan. <3 Ensi viikolla olen viisaampi, miten edetään. Nyt todella haluan kropan kuntoon ja teen kaikkeni kuntoutumisessa, liikkuvuuden parantamisessa ja lihaskunnon ylläpitämisestä, että edessä on vielä kymmenittäin juoksuvuosia. <3

      Poista
  4. Voi sentään, paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä jalkavaivan selättämiseen. Pakkotauotkin ovat kyllä opettavaisia, ainakin arvostaa sitä että pystyy juoksemaan. Aurinkoa kevääseesi, Satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Monella tapaa arvostus nousee niin juoksuun, kuin ehkä eniten terveyteen. Ja toisaalta, tämäkin opettaa itsestään monenlaista. Oppikoulua. Samoin aurinkoista päivää ja pääsiäistä sinne! <3

      Poista
  5. <3 hirveästi tsemppiä. Kiitos aidosta kirjoituksesta. Ihailen sun asennetta.

    VastaaPoista
  6. Voi kurjuus! Eipä tuolle kuitenkaan mitään voi. Nyt on sitten mahdollisuus laittaa fokus hetkeksi johonkin muualle. Myöhemmin sitten! Tsemppiä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raita. Fokuksen laittaminen on vaan vähän haastavampaa tällaisissa tilanteissa :D Mutta eiköhän se sieltä löydy. Ultratouhut ja sen menettäminen ei harmita, mutta kaipuu juoksuun kasvaa päivä päivältä. <3 Ihanaa pääsiäistä!

      Poista
  7. Toivottavasti saat pian selvyyden vaivaasi ja mikä tärkeintä, saat tietää miten pääset siitä eroon.

    Vaikka pakkotelakat tuntuvat kuuluvan itse kunkin juoksutielle, ei niitä silti ole helppo sulattaa. Silloin muiden tsemppihalit auttavat, ainakin hetkellisesti.

    Virtuaalihalauksin, Poppis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Poppis, epätietoisuus on pahinta. Nyt siihen etsitään syytä. Katsotaan sitten peliliikkeet sen jälkeen.

      Halauksia sinnekin. <3

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos Janna. <3 Hyvää pääsiäistä!

      Poista

Lähetä kommentti