Viime kesän uskomaton polkujuoksuelämys alpeilla saa tänä vuonna jatkoa. Olen lähdössä heinäkuussa alppimentorien matkaan polkujuoksuvaellukselle. Heittäydyin taannoin hetken vietäväksi, enkä voinut olla kieltäytymättä tästä mahdollisuudesta. Alppireissun vuoksi viime vuoden puolella asettamani juoksutavoitteet (puolimaraton, hetta-pallas) siirtyy siis seuraaviin vuosiin. Näiden kisojen skippaaminen ei kyllä haittaa itseasiassa yhtään, sillä tästä elämyksestä olen super innoissani!
Suuntana on Italia, Monterosan ympärillä oleva vuoristoalue. Matkaa kertyy 120 kilometriä viiden päivän aikana, nousua noin 10 0000 metriä. Yövymme vuoristomajoilla, jotka sijaitsevat yli 3000 metrin korkeudessa. Tämä tuo reissuun oman erikoisuutensa. Liikumme samalla taktiikalla kuin vuosi sitten: kaikki kamat kantoon ja menoksi.
Tapasimme viime viikonloppuna reissuporukan kesken ensi kertaa. Kävimme läpi reittiä, varusteita, valmistautumista ja toki tutustuimme myös toisiimme. Lisäksi tähän matkapakettiin kuuluu myös mentorointia, jossa pohdin Janne-alppimentorin kanssa valmistautumiseen liittyviä asioita. Mitä tulisi huomioida valmistautumisessa monesta eri näkökulmasta.
Oli mielenkiintoista istahtaa pöydän ääreen pohtimaan omia vahvuuksiaan ja kehittämisalueitaan. Valmistautumiseen liittyvät asiat itseasiassa koostuvat monesta muusta kuin pelkästä fyysisestä osa-alueesta. Usein valmistautuessa puhutaan treenaamisesta, vaikka itseasiassa monet muutkin osatekijät olisi tärkeää huomioida, vaikkapa ihan kisoihin valmistautuessa.
Pitkissä kestävyyskoitoksissa (oli kyse sitten vaelluksista, retkeilyistä tai kilpailuista) on myös mahdollisuus tutustua itseensä. Siksi on jo hyvä pohtia myös etukäteen, miten mieli käyttäytyy tietyissä tilanteissa, osaako kuunnella kehoaan, kuinka sietää erilaisia olosuhteita, miten käyttäytyy väsyneenä ja nälkäisenä. Osaako syödä ja juoda kunnolla, sietääkö kroppa rasitusta. Miten toimii sosiaalisissa suhteissa, miten sietää erilaisia vastoinkäymisiä. Ja toki, mitkä on ne fyysiset vahvuudet tai erityiset kehittämiskohteet.
Oli lopulta tavoite mikä tahansa, vaikka se keväällä koittava puolimaraton ja/tai maraton, on hyvä pohtia myös tämänkaltaisia asioita. Ja toki, mitä pidemmästä reissusta/kilpailusta on kyse, sen suurempaan rooliin lopulta nousee muut kuin fyysiset ominaisuudet.
Ainahan sitä ei edes hoksaa, millaiset hetket valmistavat tulevaan. Minulle erilaiset rinkkavaellukset tai extempore-seikkailut on ollut hyvää koulua. Miltei jokaisesta reissusta on jäänyt aina joitakin oivalluksia, voimavaramuistoja seuraaviin haasteisiin.
Ja ehkäpä siinä se näiden pitkien reissujen salaisuus onkin, oppikoulua itsensä tuntemiseen.
Monen päivän vaellukset tuovat hyvää kokemusta. Ja esimerksiksi viime alppireissulla sain kokea sen, miten käyttäydyn silloin, kun kärsin nestehukasta ja energiavajeesta (hellettä +37). Lisäksi viimeisen päivän vatsapöpökin aiheutti omat haasteensa ja opetti suhtautumaan siihen, kun kaikki ei olekaan enää niin kivaa. Suhtaudun usein asiaan positiivisuuden kautta, valittaminen ei hyödyötä enkä saa siitä lisää voimaa. Niillä mennään, mitä on.
Vaikeiden hetkien jälkeen tulee yleensä parempia hetkiä, ja hämmästyttävää on se "uuteen nousuun" tunne vaikeiden hetkien jälkeen. Tähän tunnetilaan harvoin lyhyissä kisoissa tai lenkeillä pääsee.
Ensi kesää kohti askellan luottavaisena, mentaalipuolen koen vahvana ja erilaisia olosuhteitakin mielestäni kestän hyvin. Vatsavaivat saattaa aiheuttaa haasteita ja syömisjuttuja pitää kyllä miettiä etukäteen - etenkin kun olemme italiassa, jossa ei varmaan gluteenitonta ole tarjolla. Noh, niillä mennään mitä on. Olen onneksi oppinut tuntemaan itseäni vuosien varrella ja jonkin aikaa pohdittuani kehittämiskohteeni itsellä suuntautuvat eniten sinne fyysiselle puolelle: tällä hetkellä mietityttää, miten pysyn mukana muiden vuorikauriiden matkassa. :) Haluan valmistautua reissulle siten, että mäkitreeniä tulen tekemään lisää. Nousumetrejä tulee sen verran paljon tälläkin reissulla, joten mäkitreeniä kannattaa tehdä pohjalle, jotta meno olisi sitten vuorilla mielekkäämpää.
Viikonlopun aikana sainkin testailla uusia lajielämyksiä. Palaverin päätteeksi lähdimme Jannen ohjauksessa parin tunnin rymylenkille; sysikalliolle umpimetsään. Tämänkaltainen lenkki oli minulle ihan uutta, mutta heräsi uusia ideoita missä tällaisia rymylenkkejä voisi Kuopiossa toteuttaa. Hauskaa (ja ihan järjetöntä) touhua! :)
Puolestaan sunnuntaina oli Aostanlaaksoon lähtevän porukan yhteistreeni, johon pääsin myös mukaan. Tiedossa oli neljä tuntia laskettelurinnettä ylös ja alas. Tämä oli sinänsä kaikin puolin otollinen valmistautumistreeni, kun nukuin edeltävän yön todella huonosti. Olin jotenkin niin innoissani kaikesta tulevasta, etten saanut unta. Huonoilla yöunilla olikin sitten hyvä lähteä tunkkaamaan mäkeä. Alkuun fiilis ei ollut kovin hyvä. Olin jo alkumetreillä sitä mieltä, että taidanpa tässä kulkea tunnin tai pari, jonka jälkeen lähden Nuuksion poluille juoksemaan. En tule kyllä neljää tuntia tässä rinteessä tahkoamaan. Mutta niin tunti jos toinenkin kului, alamäkeen meno helpottui kokemuksen kautta ja tuntien kuluessa tämänkaltainen treeni alkoi tuntumaan jopa mukavalta. Ja lopulta, niin se neljä tuntia vierähti rinnettä ylös sauvoen ja alamäkeen juosten. Nousumetrejä kertyi noin 2000m. Tämäkin treeni oli osoitus siitä, miten mieli ja kroppa käyttäytyy! Hitaasti mutta varmasti se kroppa käynnistyy huonojen yöunienkin jälkeen :)
Kuljen luottavaisin mielin kohti kesää, uusia elämyksiä kohti.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Mitä suunnitelmia teillä on viikonlopulle?
Täällä parannellaan flunssaa ja rentoillaan.
Kommentit
Lähetä kommentti