perjantai 11. elokuuta 2017

(some)LOMA

Kolmisen viikkoa ensimmäiseen polku-ultraan ja hetkittäin jännitys kipristää mahan pohjassa. Kaikki on taas niin uutta. Eka kerta on aina tietyllä tavalla ärsyttävää, kun ei ole kokemusta mihin peilata. Sama se, mikä laji kyseessä. Eka kerta on aina eka, ja oppiminen syntyy usein kokemuksen kautta. Starttiviivalle vaan on astuttava ensikertalaisen elkein, innostuneena mutta jännittyneenä siitä seikkailusta, mitä eteen tuleekaan. Toisaalta se on myös kiehtovaa, lähteä metsäseikkailuun, luonnon lumoon, oppimaan niin itsestään kuin niistä edellytyksistä, mitä polku-ultrailu vaatiikaan. Vahvempana ja viisaampana, sekä kokeneempana sitten takaisin. 

Onhan näitä ensikertalaisen koitoksia ollut monessa lajissa, niin juoksussa kuin tällä hetkellä nosteessa olevissa lajeissa: triathlonissa ja swimrunissa. Kokenut niissä lajeissa en tosiaan ole, mutta olen pari postausta kirjoittanut helpottaakseen toisten ensikertalaisten mietteitä. Samanlaisia pohdintoja ei kehäketuilla ole, mitä ensikertalaiset lajin parissa pohtii.

Tässä vaiheessa koitoksen lähestyessä tottakai tuumailee, onko tehnyt asioita riittävästi. Oli tai ei, se nyt riittää. Tämä on ollut minun tapani ja minun pohjani, eikä sitä murehtimalla varsinkaan mihinkään muuteta. Näillä mennään. 

Nyt ajattelin hiljentyä hetkeksi somen parista kokonaan. Minulla alkoi nyt viimein kesäloma, jonka vietän luonnon lumossa nauttien, retkeillen ja poissa kaikkien ärsykkeiden ulottuvilta. Ensi viikolla pakkaan rinkkani ja lähden Kainuun korpeen ja pohjoisen maisemiin.. Palaan kertomaan kyllä reissutarinoita kotiin palattuani. Mikäs sen mukavampaa kuin fiilistellä reissukuvia kotiin palatessa ja elää lomaa sitä kautta uudelleen. :) 

Ennen kuin starttaan somehiljaisuuteni, jaan tähän vielä yhden postauksen, joka kantsii vilaista juoksukilpailuihin tai muihin koitoksiin valmistautuessa. 



Ihanaa elokuun jatkoa, tämä likka lähtee nyt luontoon lepäämään! 


Palaillaanhan sitten syyskuun lähestyessä! 

torstai 3. elokuuta 2017

Ajatuksia onnellisuudesta

Olen viime aikoina viihtynyt metsässä lukuisia tunteja. On saattanut vierähtää kolme tuntia marjametsässä, lähinnä vain samoillen ja luonnosta nauttien. Saalista en ole juuri saanut, puolisen litraa ehkä. Marjaa on mennyt suuhun enemmän kuin kippoon, eikä lopulta mustikan poiminta ole ollut se pääasia. Olen pysähdellyt sammalmättäälle istumaan, kuunnellut linnun laulua, ihastellut laineiden liplatusta rantakiviin ja tuntenut tuulen tuiverruksen kasvoillani. Olen uppoutunut luonnon lumoon, menettänyt ajan tajun ja ollut kaiken muiden ärsykkeiden ulottuvilta poissa, yksikseni. Miten hyvältä se on tuntunutkaan.

Näinä hetkinä on ollut aikaa ajatuksille, tunteille ja pohdinnalle. Olen pyöritellyt ajatuksia onnellisuudesta. Minulta kysyttiin kerran kertoessani kesän ihanuudesta: voiko elämä olla oikeasti noin hyvää? Voisihan olla, että somemaailmaan tai jopa ystäville voisi värittää elämää ihanilla hehkutuskuvilla tai elämyksillä, vaikka sisin huutaisi tuskaa.  On toki muistettava, että some on vain pieni pala elämää, eikä siellä ole tarkoitus kaikkea jakaa. Tärkeintä kuitenkin, että olisi ystävilleen ja erityisesti itselleen aito.

 Jäin miettimään, voiko elämäni siis todella olla oikeasti noin hyvää. Tulin siihen lopputulokseen, että kyllä se voi. Elämän onnellisuus ei tule siitä, että tekee tai suorittaa asioita, vaan siitä  millainen mielentila on. Huokuuko sisin onnea. Olen tavattoman kiitollinen siitä, että vuosien ajatusmyrskyn jälkeen sisin on rauhallinen ja se huokuu onnea. Miten vapauttavaa on istua marjamättäältä tuhansien itikoiden parveillessa ympärillä, ja tuntea syvää rauhaa. Olen samaa mieltä Tommy Hellstenin kanssa siitä, ettei onnellisuus ole kiinni olosuhteista. Ihmismieli saattaa olla sellainen, että kaipaamme elämäämme jotain koko ajan. "Sitten kun minulla on sitä tai tätä..olen onnellinen." Toisaalta ihmismieli on joskus myös sellainen, että odottaa toisten tekevän sinusta onnellisen. 

Emme voi valita olosuhteita, emmekä voi välttyä elämän koettelemuksilta, kärsimyksiltä tai kivuilta. Elämässä voi tulla vastaan äkkiarvaamattomia, surullisia ja kohtuuttomaltakin tuntuvia vastoinkäymisiä, mutta kaikessa näissä, voi oppia jotain ainutlaatuista ja arvokasta. Erityisesti siitä, ettei onni riipu olosuhteista. Onni on sitä, mitä sisimmässäsi koet. Näetkö elämässäsi jatkuvat synkät pilvet vai ruskojuovan pilven raossa.


Odotamme parisuhteessakin usein sitä, että juuri se toinen tekee sinusta onnellisen. Voi miten minäkin silloin nuorena, suhteemme alkutaipaleella olin niin hukassa itseni kanssa, että tarpeeni onneen olisi ollut loputon. En osannut olla yksin ja tarpeeni muuttuivat vaatimukseksi. Onneksi vuosien aikana toinen toistamme hiottu ja yhteistä polkua on taivallettu välillä nelinkontin maassa rähmäällään, välillä kukkakedolla hyppien.. ja nyt pian kymmenettä hääpäivää viettäessämme voin todeta, että olen onnellisempi kuin koskaan. Tiedän, että riitämme toinen toisillemme juuri tällaisena ja mieheni on minulle paras ja niiin rakas. 

Ehkä tässä on myös onnen yksi salaisuus. Ymmärtää sen, että riittää juuri tällaisena.  Silloin kun on hyvä olla itsensä kanssa, se huokuu myös parisuhteessa ja lähellä oleville ihmisille. Silloin uskaltaa toteuttaa myös omia haaveitaan ja tehdä asioita joista nauttii.


Ja näissä hetkissä, kun elää tässä hetkessä, kiitollisin mielin, voi elämä yllättää ja luonto lumota vaikuttavuudellaan. Tuijottaessa auringonlaskua tai sateen verhoamaa järven pintaa, voi ymmärtää olevansa kuitenkin jotain suurempaa luomakuntaa. Jos Jumala on luonut jotain näin kaunista, uskallanko todeta myös itselleni, että olen yksi hänen taideteoistaan, ihme, suuri ihme.

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikasin, Otti kynän käteen  
Rupes siinä piirtämään

Se kuva oli kaunis
Oi ihme suorastaan
-Anna puu-


Ihanaa elokuun jatkoa!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

"Jos istuttaisiin kahvilla" - kesäkuulumisia

Luin Hirveetä menoa-blogin Marikan kirjoittamaa postausta "jos istuttaisiin kahvilla", ja tulipa mieleen kirjoitella itsekin joitakin kesäkuulumisia näin virtuaalisen kahvikupposen äärellä. 

Kutsuisin sinut kanssani todennäköisesti termarikahveille jonnekin luonnon äärelle, sillä kesäinen suomen luonto on vain niin ihastuttava. Kertoisin siitä, että olen taas jälleen kerran hämmästellyt ja ihastellut kaunista luontoa monin eri tavoin. Olen lumoutunut luonnosta ja mieleni halajaa sinne säännöllisesti. Metsässä on niin helppo hengittää. Nautin kulkea ystävien kanssa luonnossa, mutta myös ihan yksikseni - siellä on tilaa ajatuksille. 


Kertoisin siitä, miten kesä on tuntunut niin hyvältä, kun on ollut vain töitä. Syksyllä ja keväällä opiskelun ja työn yhdistäminen vei kyllä oman veronsa. Tauko opiskelusta tuli todella tarpeeseen. Tämmöinen akkujen lataus ennen syksyä on tehnyt todella hyvää ja ehkä viimeisen opiskeluvuoden jaksaa sitten taas paremmin rypistää. Kunhan muistaa lepohetket myös opiskelun touhussa..

Kertoisin siitä, kuinka ollaan nautittu kesästä kotosalla. Pihapuuhastelua, grillailua, auringonottoa, nurmikon ajoa ja kaikkea omakotitalopuuhastelua, mitä kesään kuuluukaan. Tänään hain myös takapihalta ensimmäiset mustikat ja mansikat puuron päälle. Ai että, mitä luksusta. Emme ole reissanneet Kolin reissun lisäksi juurikaan etäämmälle, vaan lähinnä olemme nautiskelleet Pohjois-Savon kauneudesta. Kesällä ei ole juuri ollut muuta ennalta suunniteltua, paitsi Kolin reissu (joka olikin ihan HUIKEA - postaus täällä!), mutta sitäkin enemmän juttuja tapahtunut varsin lyhyellä aikataululla..ja ehkä se tehnyt tästä kesästä myös erityisen. On tarttunut tilanteisiin ja elänyt hetkessä! :) 


Geokätköilyä
Ulkoilua joka säässä
Chisun keikkaa
Keskiyön kauneutta
Kesäruokia
Retkeilyä ystävien kanssa Tiilikkajärven kansallispuistossa
Auringonlaskuja
Yön usvan ihmettelyä
Aamupalaa luonnon äärellä
Maalaismaisemaa
Biitsielämääkin keskellä korpea


Tähän kesään on mahtunut paljon hyvää. Välillä toki mielen päällä murheitakin ja joutunut pohtimaan isoja elämän kysymyksiä. Mutta nämäkin mietteet tekevät elämästä rikasta ja lopulta ajattelen, että kyse on myös siitä haluatko nähdä elämäsi synkät pilvet vai sadepäivinäkin löytää pieniä jalokiviä. 

Sadepäivän helmihetket
Oman kodin onnea
Maisemia Rautalammilla
Iltalenkillä Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kertoisin myös varmastikin juoksujutuistani ja matkastani kohti Nuuksion ultramatkaa. Kesäliikkumisista voit lukea lisää edellisestä postauksestani "Tavoitteiden tsekkausta - kohti polkujuoksu-ultraa.)

Kertoisin myös, että olen innoissani elokuusta, koska silloin on edessä upeita juttuja. Elokuun alussa saamme juhlistaa meidän kymmenettä hääpäivää, joka tuntuu uskomattomalta. Joko siitä hetkestä on vierähtänyt jo kymmenen vuotta! <3 Lisäksi elokuussa on muutakin kaikkea ihanaa, muun muassa kesäloma, jolloin suunnitelmana lähteä pohjoisen reissulle. Lähden moikkaamaan Lapissa asuvaa ystävääni ja hänen kanssa huitaistaan road tripille Norjaan. Tällä kertaa olisi suuntana Senja, joten kaikki parhaat must see- vinkit otetaan vastaan. :) 

Kahvikupposella en toki itse koko ajan höpöttelisi, vaan tietysti kysyisin myös sinun kesäkuulumisiasi ja mietteitäsi. Olisipa aidosti mukava kuulla, miten siellä ruudun takana kesä on sujunut? Mikä on ollut kesässä parasta? :)

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Tavoitteiden tsekkausta - kohti polkujuoksu-ultraa

Mietitkö sinä itsellesi joitakin unelmia tai tavoitteita täksi vuodeksi, joita haluaisit saavuttaa? Muistatko yhä, mitä ne olivat? Oliko tavoitteet sellaisia, joiden eteen olet halunnut tehdä asioita, jotta ne toteutuisi? Monella kytee mielessään unelmia tai haaveita. Pelkkä haave ei kuitenkaan riitä, ellei ala tekemään asioita saavuttaakseen sen. Monet unelmat vaativat paljonkin töitä. Luulen, että moni ei tule edes ajatelleeksi mitä kaikkea unelmien toteuttaminen vaatiikaan. Ei kukaan lähde tuosta noin vain maailman ympäri matkalle tai pyöräilemään euroopan halki. Ei kukaan lähde juoksemaan sohvan pohjalta puolimaratonia tai maratonia. Ei kukaan osta hetken mielijohteesta omakotitaloa, saatika rakenna sitä. Monet unelmat vaativat paljon etukäteisvalmistelua, järjestelyä, pohtimista ja miettimistä, pieniä askelia, yksi kerrallaan. Voi olla, että tässä juuri mitataan se, miten palava halu mikäkin unelma on, haluaako sen todella saavuttaa. Uskon, että monet haaveet sydämessä ohjaavat myös meitä tekemään sellaisia pieniä asioita, jotka edesauttavat jo unelmien saavuttamista. Ja joskus voi vain havahtua elävänsä unelmiaan todeksi. 

"All our dreams can come true 
if we have the courage to pursue them"
Walt Disney



Palatakseni kuitenkin tämän vuoden liikunnallisiin unelmiin tai ehkä enemmänkin tavoitteisiin, voisin kurkistaa alkuvuonna kirjoittamaani postausta "2017 - Ready To Run"

Kirjoitin alkuvuonna neljä päätavoitetta tälle vuodelle. Nyt on puolet jo vuodesta kulunut, on hyvä hetki tarkastella missä mennään.. Tarvitseeko tehdä joitakin suunnan muutoksia, jotta saavuttaa tavoitteensa. 

1.Ennätysjahtiin puolimaratonille - check. Helsinki City Run 2017, ennätys 1:40:27. Ihan ei 1:40 alittunut, mutta enkka kuitenkin, johon olen super tyytyväinen! :) 

2.Valmistautumalla maratonille - Alkuvuonna suunnittelin juoksevani kesällä tai syksyllä maratonin, johon valmistautuisin huolella. Tällä hetkellä maraton ei kuitenkaan ole suunnitelmissa ainakaan ennen syyskuuta. Mutta vielähän sitä on vuotta jäljellä, joten ehkä myöhemmin?

3. Pitkää matkaa swimrunissa -   Olimme ilmoittautuneet jo Porkkala Swimruniin, mutta työt sotki suunnitelmia, joten tämä tavoite siirtyi ensi vuoteen. Lopulta tästä tavoitteesta luopuminen oli hitusen helpottava, koska järvivedet on ollut todella kylmiä ja olen uinut todella vähän. Vasta viime viikolla uin ensimmäistä kertaa vähän pidempää ja sieltäpä se avovesiuinnin ihanuus taas löytyi.

4. Elämäni eka polkujuoksu-ultra - ilmoittautuminen tehty Nuuksio Ultra Trail 70K syyskuussa. 
Tämä haave on kytenyt pitkään. "Haluan tallata tänä vuonna juoksupolkuja pitkään, pidempään kuin ikinä. Tähän haluan valmistautua huolella, joten ajankohta on varmastikin syksyllä ruska-aikaan." Tähän pitkään matkaan olen valmistautunut jo vuosien ajan, ehkä tiedostamattakin. Olen nauttinut liikunnan riemusta erityisesti silloin, kun sitä voi tehdä pitkään. En ole koskaan juossut yli maratonin mittaista matkaa, joten tämä kaikki on minulle aivan uutta, mutta olen tästä tosi innoissani. 


Mietin yhdessä vaiheessa aika paljonkin, miten nyt treenaisin. Lopulta ymmärsin, että teen jo paljon asioita, mitkä tukee valmistautumistani. Nyt vain teen juuri niitä asioita, joista nautin ja kaikki se valmistaa minua syksyn koitokseen. On toki paljon asioita, joita pitää miettiä etukäteen. Olipa hyvä, että Lenkillä pilkkujen kanssa- blogin Raita kyseli meidän yhteisellä polkujuoksulenkillä paljon kysymyksiä liittyen ultraan. Tajusin, että minun täytyy miettiä tietyt asiat huolella etukäteen. Matka tulee olemaan niin pitkä, ettei se taatusti olemaan koko ajan kivaa, tulee kolotuksia ja kipujakin. Haluan miettiä kuitenkin tietyt tilanteet etukäteen, mitkä ovat niitä kipuja tai olotiloja, jolloin paras vaihtoehto on keskeyttää. Mitkä ovat ns. vakavat elimistön signaalit, jolloin matka on parempi keskeyttää ettei uhkaa omaa terveyttään tai saa aikaiseksi itselleen sellaisia rasitusvammoja, joista toipuminen kestää kuukausia. Toisekseen minun pitää miettiä suunnitelmaa energia-ja nestetankkauksesta ja varautua imeytymisongelmiin. Mitä teen silloin, jos nesteet ei imeydykään. Tämmäisiä etukäteissuunnitelmia on ainakin syytä miettiä. Kaikkeen ei toki voi ensimmäisellä kerralla varautua tai valmistautua, ja varmasti ensimmäisen kerran jälkeen tulee viisaampana ja vahvempana takaisin.

Tähän polku-ultraan olen valmistautunut kesän aikana monipuolisesti liikkumalla: polkujuoksua, juoksua, sauvakävelyä, patikointia, lihaskuntojumppaa, uintia, pyöräilyä ja liikkuvuustreeniä. Joka viikolta löytyy myös lepopäiviä ja olen nukkunut pitkiä yöunia. Olen syönyt säännölliseti, varsin isoja aterioita, ja erityisesti huolehtinut riittävästä hiilihydraattien määrästä. Kesäkuussa juoksupitkikset olivat kahden tunnin mittaisia ja nyt heinäkuun puolella olen pariin otteeseen juoksupitkiksen kasvattanut kolmeen tuntiin. Näiden lisäksi olen tehnyt useamman tunnin patikointeja rinkka selässä, jotka on mielestäni ollut erinomaista ultratreeniä. 



Viime viikkojen treeniviikot ovat näyttäneet tältä:
vko 26
ma: pihahommia (käy treenistä..)
ti: lepo
ke: kevyt juoksu 7 km + core
to: lepo
Kolmen päivän reissu Kolilla, Herajärven kierros  (postaus Herajärven kierrokselta täällä)
pe: patikointia n. 5 h
la:  patikointia n. 10 h
su: patikointia n.4 h 

vko 27:
ma: lepo
ti: kevyt juoksu 5 km + liikkuvuutta
ke: lepo
to: sauvakävelyä 1 h 40 min 10km
pe: polkujuoksumaastopitkis 3 h / 24 km
la: puuhommia + pihatöitä
su: lepo

Välillä kun metsä näyttää tältä, ei tarvitse polkuja juostakseen metsässä. <3

vko 28:
ma: lihaskuntojumppa 45 min + juoksu 5 km, illalla: avovesiuinti 1 km
ti: kevyttä retkeilyä ja jumppaa lasten kanssa, avovesiuinti 1,5 km 
ke: lepo
to: lepo
pe: polkujuoksupitkis reilu 3 h / 21km (Raita tuli Mikkelistä Kuopioon asti juoksemaan kanssani, olipahan huippua. Kiitos vielä!! Raita kirjoitti yhteislenkistä postauksen, jonka pääset lukemaan täältä.)
la: patikointi Tiilikkajärvellä reilu 5 h
su: patikointi Tiilikkajärvellä reilu 2 h - iltauinti 2,5 km



Tämmöisin treenimetodein etenen eteenpäin, noista viikoista puuttuu nyt kokonaan nopeammat juoksupyrähdykset, joita ajattelin myös harrastella jottei nopeus kokonaan katoa. :) Tärkeimpänä pidän, että tekeminen on mielekästä ja nauttii siitä, mitä tekee. Ja voin kertoa, että olen nimittäin nauttinut. Ihana kesä ja lumoava luonto! <3

En liiku kerätäkseni suorituksia vaan kokeakseni elämyksiä. Nauttikaa siitä mitä teette, tehkää sitä mistä nautitte - se vie varmasti unelmianne kohden! <3

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Miten teidän liikkumiset sujuneet kesällä? Onko muita ensikertalaisia ultramatkalle lähteviä? :)