perjantai 31. maaliskuuta 2017

Tavoitteiden tarkastelua

Asetin itselleni vuoden alussa joitakin tavoitteita, jotka ohjaisivat tekemisiäni tämän vuoden aikana. Nyt on syytä tarkastella, ovatko vuodenvaihteen huumassa asetetut tavoitteet yhä realistisia ja missä mennään tällä hetkellä niiden suhteen.. 

Tavoitteet 2017

1. ENNÄTYSJAHTIIN PUOLIMARATONILLE
Helsinki City Run on kuuden (!!) viikon päästä ja silloin koettaisin kipittää kovemmin kuin koskaan. Ennätyksenä tällä hetkellä 1:43:52.. ja kertaalleen olen juossut puolimaramatkan aikaan 1:39..  O'ou. Tällä hetkellä tavoitteena on kyllä koettaa alittaa tuota virallista ennätystäni, nimittäin tuon oman lenkin parantamiseen tuskin vielä rahkeet tai harjoittelu riittää.  

2. VALMISTAUTUMALLA MARATONILLE
Vielä en ole miettinyt milloin juoksisin maratonin, ehkä syksyllä.. Kaikki tekemiseni tällä hetkellä on jo askeleita myös maratonmatkalle.

3.  PITKÄÄ MATKAA SWIMRUNISSA
Juu kyllähän tämä edelleen mielessä on, ja kisakaverini kanssa asiasta puhuttu. Nyt pitäisi vaan buukkausta laittaa sisään.
 
4.  ELÄMÄNI EKA POLKU-ULTRAJUOKSU 
Haaveissa edelleen, mutta ajankohta on lienee loppusyksy, jopa alkutalvi jossain muualla kuin Suomessa? :)



Tavoitteet kuulostavat siis edelleen sellaisilta, joita kohti haluan mennä. Mutta tarkastellaanpa hetkeksi sitten niitä menetelmiä, joita kirjailin myös alkuvuodesta ylös. Olenko tehnyt asioita, joiden luulen edesauttavan tavoitteiden saavuttamista..

 Keskivartalo kuntoon - coretreenillä paketti takuuvarmaksi tulevia  haasteita varten
Keskivartalon treenaaminen on pysynyt hyvin matkassa edelleenkin. Olen tehnyt viikottain keskivartalotreenejä ja yhdistänyt niitä niin salitreenien kuin juoksujenkin yhteyteen. Olen käynyt myös bodycompatissa ja hiihtänyt, joissa myös keskivartalo vahvistuu. Tätä edelleen jatkan! Olen huomannut säännöllisen coretreenin tuottaneen tulosta ja paketti tuntuu vahvemmalta, mutta yhä työtä on, joten tätä ei saa missään nimessä laiminlyödä tai unohtaa. Voisinkin nyt huhtikuussa aloittaa taas marraskuiseen tapaan 50 coreliikettä päivässä - kuka lähtee mukaan haasteeseen? :)  
 
Lihaskunto kestäväksi -  salitreeniä/ryhmäliikuntaa/kotijumppaa 2-3x/vkossa
Lihaskuntotreeniä olen tehnyt viikossa ainakin kerran, joskus kaksi tai jopa kolme kertaa. Mutta en ihan niin säännöllisesti kuin alkuvuonna haaveilin. Tässä voisi olla kohentamisen paikka ja aion liittää lyhyitä lihaskuntotreenejä esimerkiksi juoksujen yhteyteen. Pientä korjausliikettä siis vaaditaan. Nyt onneksi tulee kevät ja kesä, jolloin lihaskuntojumpat voi tehdä ulkona lenkin ohessa:)
 
Kehonhuolto - päivittäiset liikkuvuustreenit ja rullailut
Olen tehnyt säännöllisesti liikkuvuustreenejä, mutten kuitenkaan päivittäin. Pahimmilta jumeilta on kuitenkin vältytty.  Bodybalance on myös auttanut liikkuvuuden lisääntymiseen! Dynaamiset liikkuvuustreenit ovatkin niitä ykkösjuttuja.  
 
Monipuoliset juoksutreenit - Juosta kovvoo ja hilijoo, pikkusia pyrähyksiä ja pitkään
Jaahas, ja sitten juoksuhommia. Katsellessani liikuntapäiväkirjaa.. Olen juossut kyllä tosi vähän. Kolmen kuukauden aikana olen juossut yhteensä 210 km. Vastaavalta ajankohdalta viime vuonna kilometrejä oli 337 km. Ja joillekin juoksijoille nämä luvut on kuukausikilometrejä. Tälle vuodelle pitkiä lenkkejä olen juossut viisi, joista pisin on puolimaran mittainen matka. Näillä määrillä ei kauheasti henkseleitä paukutella ;) Noh kilometrien kerääjä en koskaan ole ollutkaan ja toivottavasti tämä pohjatyö juoksussa riittää myös kuuden viikon juostavaan puolimaraan. Pitkät lenkit on mennyt hiihtobaanoilla, joten juoksussa olen keskittynyt enemmänkin intervallitreeneihin, joissa nopeus on ainakin lyhyillä vedoilla ollut kohdillaan. Nyt vielä seuraavan kuuden viikon aikana on tehtävä jokunen pidempi vauhtikestävyystreeni, jotta tiedän onko minulla mitään jakoja alittaa omaa ennätystäni puolimaralla.  
 
Monipuoliset pitkät yhdistelmätreenit - myös muuta kuin juoksua - hiihtoa/pyöräilyä/uintia/sauvakävelyä/patikointia
CHECK. Alkuvuosi on ollut paljon muutakin kuin juoksua. Patikointia, lumikenkäilyä ja hiihtoa. Viikon juoksupitkikset ovat olleet tänä vuonna hiihtopitkiksiä, ja laduilla kilometrejä on näköjään kulutettu noin 180 km, joten eiköhän se ole ihan hyvä määrä korvaamaan pk-treenit. 

Uinti
No mutta uinti.. O'ou. Olenko tänä vuonna käynyt kahdesti uimassa. Nyt on oikeasti lähdettävä uimahallille, jos meinaa selvitä hengissä hukkumatta sieltä swimrunista. Ryhtiliikkeen paikka tässä lajissa niin kuin todella!!

Ja mikä tässä kaikessa on edelleen tärkeintä. 
Juoksuilo. Liikkumisen riemu. Syy mikä saa kerta toisensa jälkeen lenkkipoluille.
Nautinto ei oo hävinnyt mihinkään :) 

 
 
Liikkumisen riemu  on säilynyt kyllä pakkasen paukkuessa, lumisateen tuiskeessa, loskasäässä ja Espanjan aurinkorannoillakin. Ja kyllähän se juoksukipinäkin nostaa taas päätään, kun alkaa näkyä kuivia teitä ja polkuja.. Espanjassakin vauhti oli kumman lepposaa, kun ei ollu lunta teillä :) ..mutta hiihtokausikaan ei ole vielä täällä suunnalla ohi, joten nautitaan nyt vielä.. Kunhan maltan toipua tästä todellisesta superflunssasta. Mutta maltti on valttia tässä hommassa. Vasta terveenä lenkkipoluille tai hiihtobaanoille. Siihen asti voi vaan fiilistellä, miten hieno alkuvuosi onkaan jo ollut. :) Nyt kuitenkin katse ekana kunnolla siihen HCR:n, joka on kuuden viikon päässä! Wuhuuuu! Sehän tarkoittaa, että kesä on jo ihan nurkilla ;)
 
Oikein ihanaa kuun vaihdetta ja kevään jatkoa! 
Oletkos sinä tehnyt tavoitteiden tsekkausta? Missä mennään siellä suunnalla?
Onko tarvetta tavoitteiden viilaukseen tai menetelmien kohentamiseen? :)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Terveiset Espanjan keväästä

Kiitos kaikille lomatoivotuksista. Loma oli onnistunut. Hymyssä suin luin edellisen postauksen haaveita, sillä ne toteutui. Saimme viettää rauhallisia aamuja ja nauttia aamukahveja parvekkeella. Juoksin meren rannalla. Ihailimme huikeita auringonlaskuja. Vietimme kiireetöntä elämää (lukuunottamatta yhtä päivää, kun autonvuokraaminen olikin yllättävän säätöä, että meinasi tulla kiire.. ;)). Nautimme espanjalaisesta ruuasta ja luin kirjoja niin parvekkeella auringossa kuin sisätiloissa vilttiin kääriytyneenä. PARASTA!



Lomasta ja loma-aktiviteeteista puhutaan paljon etenkin kesälomien lähestyessä. Millainen loma on onnistunut. Huvittaa aivan ajatella. Todellako me super-suomalaiset, tehokkaat työpuurtajat asetamme itsellemme joitakin suorituksia lomallekin. Suorituskeskeiset ihmiset tekevät mahdollisimman paljon asioita, koska nythän on loma ja pitää tehdä kaikkea mahdollisimman paljon.. Huh hurjaa. Välillä itsekin olen miettinyt, miten jotkut jaksaa maata viikkotolkulla aurinkotuoleilla ja lähteä sitten kotiin. Mutta entä jos heidän elämä on yhtä kaaosta arkena ja juostaan paikasta toiseen, joten täydellinen löhöloma tulee tarpeeseen. Mikä minä olen arvostelemaan toisten tapoja elää tai olla? Tärkeintä, että jokainen tekee elämänvalinnat, arjen ratkaisut ja lomasuunnitelmat juuri siten kuin itsestä aidosti tuntuu hyvältä. Ei siksi, että pitää. Pahinta on, jos matkaillessa ( tai elämässä ylipäätään) tekee tai menee oman jaksamisen kustannuksella.

Minä nautin matkailusta sen vuoksi, että juuri silloin on aikaa ajatuksille,  aikaa joutilaisuudelle. Tärkeintä, ettei ole kiire mihinkään. Minulla on lukuisia liikunnallisesti aktiivisia lomia takana. Aamusta iltaan ollaan oltu pyörän päällä ja ihasteltu maisemia, tai patikoitu monena päivänä. Kaikessa niissä on erittäin oma viehätyksensä, ja koen edelleen, että jotenkin itse liikkuessa saa niistä maisemista vielä enemmän irti. Koen ne reissut elämysmatkailuna, en niinkään urheilusuorituksena. Tällä kertaa lomasuunnitelmat eivät olleet urheilun täyteisiä, koska mieheni ei ole yhtä liikunnallisesti aktiivinen. Tärkeintä oli mennä molempien ehdoilla. Olisi ollut tyystin kohtuutonta, jos olisin juossut aamusta iltaan jossakin vuorilla. Tärkeintä oli, että kerrankin oli aikaa toisillemme. Vuorotyötä tekevänä nautin jo siitä, että sain nukkua mieheni vieressä jokaikinen yö. Luksusta. Pelkkä löhöloma se ei kuitenkaan ollut, koska se ei ole meille kummallekaan täysin luonteva tapa rentoutua. Loma piti sisällään ympäristöön tutustumista, yhdessä nukuttuja päiväunia, kokkailuja, lautapelejä, pientä roadtrippiä sekä maisemien ihailua. Mitään ei ollut ennalta suunniteltu, vaan joka päivä tuumailtiin millainen on päivän fiilis. :) Ihanaa oli myös huomata, että mies ehdotti itse, että noustaisiinko tuolle yhdelle vuorelle ihailemaan maisemia (taitaa vaimonsa tuntea;)). Menimme ylös kondolihissillä ja pienen matkan huipulle kävellen.  Ja ai että, miten sielu lepäsi niitä maisemia katsellessa.


Juoksentelin usein aamuauringon noustessa, miehen vielä nukkuessa. Silloin oli ihanaa juosta, kun kaupunki oli vielä hiljainen ja sai nauttia hiljaisista kaduista ja kauniista auringonnousuista. Yhtenä iltana katselin myös tarkemmin karttaa ja mietin, mikähän viheralue tämä onkaan. Lähdin vielä iltalenkille alueeseen tutustumaan ja silmät pyöreänä ihastelin, että tästähän lähtee polku vuorille. Innostusta hihkuen palasin mieheni luo, että löysin täältä Torremolinoksen betoniporsasviidakosta myös aitoa ja ihanaa luontoa! :D


Espanjan luontohan on ihan uskomaton, etenkin tiheästi asuttujen kaupunkien ulkopuolella. Luonnon monimuotoisuus ja vuoriston vehreys saa hämmästelemään. Kävimme ihastelemassa Nerjan tippukiviluolia, Frigilianan uskomattoman suloista vuoristokylää ja Rondan huikeita maisemia. Niissä maisemissa sielu todellakin lepäsi ja myös patikoija-satun innostus nousi, ja palaan näihin maisemiin joskus uudestaan.. Hienointa, että meillä on nyt Espanjan rannikolla oma "kesämökki", minne mennä kerta toisensa jälkeen viettämään juuri sellaista lomaa kun siihen elämäntilanteeseen tuntuu sopivalta.


Tosin päivien lomassa olin ilmeisesti hihkunut sen verran Torremolinoksen kupeesta löytävistä juoksupoluista, että minulle ehdotettiin josko haluaisin käydä juoksemassa vuorilla ennen reissuamme Rondaan. Meinasi tulla ihan tippa linssiin, koska en todellakaan ollut vaatinut mitään omaa juoksulenkkiä. Ehkäpä siis niin mieheni kuin ystävänikin, ketkä tulivat viikonlopuksi seuraani tuntevat innostukseni vuoriin ja polkujuoksuun. Tästä tarjouksesta en voinut kieltäytyä ja #sundayrunday vietettiinkin aika mukavissa maisemissa.

Loma oli siis lopulta täynnä kaikkea ihanaa, rentoa oloa, kiireetöntä elämänmenoa ja lopuksi vielä polkujuoksuakin. <3 Pidin koko loman myös nettipaastoa, ja puhelinta käytin lähinnä tallentamaan hetkiä kuville.. ja voiii miten sekin teki niiin hyvää. Keskityin todellakin nauttimaan tästä hetkestä. Matkaillessa heräsi lukuisia ajatuksia ja monia pohdintoja joita varmasti tulen kirjoittamaan myöhemmin blogiin. Nyt tämä ajatusvirta on hetkeksi katkaistava tähän, jotta joku jaksaa lukea edes turinat loppuun. :) 

Mainittakoon loppuun vielä talvihullaantuneen ajatukset.. Mietin nimittäin espanjan poluilla, että pääseeköhän Suomessa vielä hiihtämään.. (voi moro!! :D) Näyttääpä vielä mahdollisuuksia olevan, kun lunta satelee. Minähän olen saanut maistaa jo palan lämmintä kevättä, joten maltan vielä viipyä hetken talvisissa tunnelmissa. Harmiksi iski eilen joku superflunssa päälle, mutta kunhan tästä toivun niin viillettelen vielä Suomen raikkaassa, upeassa ja rauhallisessa luonnossa. <3

Oikein ihanaa kuun vaihdetta kaikille! Nautitaan Suomen kauniista keväästä ja luonnon heräämisestä eloon!

Ps. Mitä teille kuuluu? Onko Espanja tuttu maa? Jaa joku muistosi Espanjan matkalta, niin fiilistellään matkatunnelmia vielä yhdessä. <3

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Olen lomalla

Olen lomalla. Ihanaa. Kiireisen alkuvuoden jälkeen tuntuu niiiin hyvältä. Ajatukset on pyörinyt työ-ja opiskeluasioissa, enkä ole ennättänyt mitenkään orientoitua lomaan kuten aikaisemmin. Ja luulen, että tästä tuleekin vähän erilainen loma. Lähdemme illalla Espanjaan aurinkorannoille, Costa Del Soliin. Majapaikkanamme on läheisten kerrostaloasunto. Sen sijaan että mentäisiin sinne ja tänne, mua just houkuttaa ajatus..


*Rauhallisista aamuista ja aamupalasta parvekkeella
*Merenrantajuoksuista
*Auringonlaskun ihailuista
*Kiireettömästä elämänmenosta
*Espanjalaisesta ruuasta
*Kirjojen lukemisesta


ja elämisestä Tässä ja nyt.


Kuvahaun tulos haulle torremolinos kuvat
kuva:google



Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Tää likka lähtee latautumaan espanjan kevääseen. Adios!

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Raapustin juoksukaverikirjaan

Juoksubloggaajien keskuudessa on pyörinyt takomorunnersien aloittama kaverikirja. Kiitos haasteesta Marika. Viimeeksi olen kaverikirjaan kirjoittanut varmaan 15-20 vuotta sitten, joten johan on aikakin. Tämä palautti mieleen muistoja lapsuudesta, slämyistä joita kierrätettiin pitkin koulua. Olisikohan joku vihko vielä tallessakin..

Mutta nyt kuitenkin avaan ensimmäisen sivun juoksukaverikirjasta ja alan vastailla kysymyksiin..

Kuka olet: 
Olen Satu, 30 vee. Juoksubloggaaja, joka lumoutuu päivittäin luonnon lumosta ja kuluttaa lenkkareita mieluiten maastossa.


Missä päin vaikutat:
Pohjois-Savon sykkeessä, Kuopiossa. Kaupungissa, jossa viännetää savvoo ja syyään kalakukkoo. Lähtöisin olen pikkuisesta kunnasta, Mäntyharjulta. Suomen mukavimmista mökkikunnista. ;)




Lempiruokasi:

Ruokaisat salaatit, joita voi varioida niin lukuisin eri tavoin.
 

Mitä harrastat: 
Liikuntaa monin eri tavoin. Retkeilyä. Lukemista. Kirjoittamista. Kauniiden hetkien tallentamista valokuviin.
 

Mitkä on lempilajisi: Teiniajoista lähtien olen pyörinyt salibandykentillä ja joukkuelajit oli ihan ykkösjuttu. Nyt kuitenkin vuosien saatossa olen alkanut viihtymään yhä enemmän lajeissa, joita voi harrasta ylhäässä yksinäisyydessä. Ja ykkösjuttuja tällä hetkellä on varmasti maastossa, metsässä ja poluilla juoksu. (..jos tämänhetkistä hiihtohullaantumista ei lasketa ;))




Minkä merkkinen juoksukenkä olisit:

No ihan ehdottomasti salomon.


Kerro lempparikisasi jos sellaisia on:
NUTSin järjestämässä polkujuoksukisassa Karhunkierroksella oli ihan oma tunnelmansa, joten eiköhän se mene ihan kärkeen.



Mikä on paras juoksutuloksesi: 
Juoksuennätykseni perinteisiltä matkoilta on puolimaratonilla 1:43:52 ja maratonilla 3:54, mutta ehkä kuitenkin parhaimpana juoksutuloksena voisin pitää viime vuoden Tahkon vuorijuoksun iloittelua. Mäkisissä maastossa puolimaraton alle kahteen tuntiin oli huippu juttu. :) 

 Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi: 
Hmm, niitä on lukuisia. Nautin liikkumisesta ja se on minulle parhainta terapiaa. Luonnon lumossa liikkuessa tulee mietittyä monenlaista. Erityisen mieleenpainuvia on liikkumiset upeissa maisemissa, mm.. Lofoottien jylhissä vuoristoissa, patikointi Suomen Lapissa ja juoksentelut Havaijilla. Myös viimekesäinen oma polkujuoksuni  Herajärven kierroksella(36K), Kolin kansallispuistossa jää ikimuistoiseksi. 

Toisaalta mieleenpainuvia on myös lukuisat yhteiset hetket ystävien kanssa: pyörälenkit, patikoinnit, uintiretket ja yksittäiset juoksulenkitkin. Ja tietysti mieleen tulee myös upeita hetkiä joukkueurheilun parista, niin raastavia tappioita kuin viime hetkellä väännettyjä voittoja. 

Ihana urheilu - lukuisten tunteiden kirjoa ja mieleenpainuvia hetkiä.


Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana: Ehdottomasti kestävyys. Dieselkone käynnistyy hitaasti, mutta käynnistyessään jaksaa puskea piiiitkään. ;) Vahvuuteni on positiivinen ote elämään. Pienistä vastoinkäymisistä liikkuessaankaan ei kannata murehtia vaan ylös ja etteenpäin.

Entä heikkoutesi:

Pitkät koivet aiheuttaa ongelmia. En ole lainkaan ketterä.. Pelkään jyrkkiä alamäkiä ja esim. maastopyöräily epätasaisessa maastossa olisi todellinen pelon voittaminen.

 

Jos saisit lisätunteja vuorokauteen..:
Nukkuisin pidempään ja viettäisin jokaisen aamun kiireettömästi.


Missä maassa haluaisit juosta:
Missä vaan!! :) Sielu lepäisi erityisesti vuorien ja kirkasvetisten vesistön syleilyssä, oli maa sitten mikä tahansa.

Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen:
Säilyttää juoksemisen ilo, nauttia luonnonlumosta juoksuaskelin ja olla päivittäin kiitollinen terveydestä. Haaveilen uusista metsäpoluista, joissa voisin taivaltaa päivän jos toisenkin.. Haaveilen siitä, että saan jatkaa tämän harrastuksen parissa kokien yhä uusia elämyksiä ja onnenhetkiä. 



Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten: 
Haha, oisko se sitten ihan vaan Super-Satu, joka saa siivet auringosta ja hullaantuu luonnon kauneudesta. 

Juoksuiloa kaikille juoksukavereille! Kevät tulee kohisten ja kuivat asfaltit alkaa pilkottelemaan. Oijoi. ;)  Haaste on tainnut kiertää hyvän markkinoinnin ansiosta jo aika monessa juoksublogissa. Mikäli et ole kuitenkaan vielä vastaillut, niin otapa kysymykset talteen ja vastailehan. Tämä oli tosi hauska ja oli niin mukava palata erinäisiin juoksutunnelmiin..

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Nuku yö ulkona - talvipatikointi Tiilikassa

Alkuviikosta lähdimme ystäväni kanssa parin päivän retkelle Tiilikkajärven kansallispuistoon. Pääsimme viimein toteuttamaan yhteisen haaveemme, nukkua talvella yö ulkona. Valitsimme yösijaksemme pikkuisen ja suloisen autiotuvan, jossa oli kamina. Joten ihan extremeen ei lähdetty. Parin päivän reissu, "yhden yön irtiotto arjesta" teki niiiiin hyvää. Erityisesti kun meitä siunattiin niin upealla säällä, ettemme malttaneet olla hämmästelemättä sitä kauneutta ja auringonlämpöä, joka kutitteli poskipäitä. Kevät. <3


Kuten lukijani varmasti tiedättekin, olen niin lumoutunut luontoon. Ihmisen on vain niin hyvä olla luonnon keskellä. Ulkona on todellakin perillä. 

Tämä talvipatikointi oli minulle elämäni ensimmäinen. En ehtinyt kovin hyvin valmistautua lähtöön ja edellisenä iltana rinkkaa pakatessa mietin, että mitähän kaikkea tarvitsenkaan mukaani. Pakkasin mieluummin nyt enemmän kuin vähemmän. Pahinta on, jos on kylmä. Pakkasin rinkkaan toppavaatetuksen, kuivan aluskerraston, vaihtosukat,pipon ja huivin sekä paksun fleecen. Ajatuksena, että koko kerraston saa vaihdettua kuivaksi kun pääsee autiotuvalle. Lumikenkäillessä tulee kuitenkin lämmin. Lisäksi yöpymiseen minulla oli mukana makuualusta ja kaksi makuupussia, koska en omista talvimakuupussia. Toinen oli 3:n vuodenajan makuupussi ja toinen kevyt kesäpussi. Näiden lisäksi ensiapulaukku ja avaruuslakana varmuuden varalta. Avaruuslakanaa kuljetan myös mukana niin hiihtoretkillä kuin kesäisin polkujuoksulenkeillä. On hyvä muistaa varautua mahdollisiin tapaturmiin matkan varrella! Tämän lisäksi tietysti ruoantekoon tarvittavat tarpeet, eväät ja juomista. Tulitikut, vessapaperia, otsalamppu jne. tarpeellinen pieni sälä. 

Meillä oli suunnitelmana kulkea noin seitsemän kilometrin matka lumikengillä autiotuvalle. Rinkat selässä lumikengät jalassa ei kovin helppoa ollut, varsinkin kun lumi upotti aika huolella. :) Edettiin rauhakseltaan, kiirehän meillä ei ollut minnekään. Lähdimme matkaan iltapäivälle, joten saimme ihastella matkan varrella auringonlaskua. Olimme kuitenkin suunnitelleet lähtömme siten, että ehdittäisiin autiotuvalle valoisan aikaan, kuten ennätettiinkin.


Aloimme valmistamaan trangialla illallista ja höpöteltiin niitä näitä. Nautittiin hiljaisuudesta, kaminan lämmöstä ja  ihasteltiin kuutamoa. Retkellä on kyllä niin parasta, että ollaan niin perusasioiden äärellä, ilman minkäänlaisia ärsykkeitä. Ei tarvitse mennä minnekään ja puhelimenkin datayhteys pitää laittaa pois päältä, jotta varmasti akku kestää, mikäli puhelinta tarvitsee. Erittäin virkistävää ja vapauttavaa! Olla todellakin siinä hetkessä. Tässä ja nyt. Pidimme kaminassa pientä tulta läpi yön. Kroppani näytti olevan hyvä kaminamikko, kun aina tulen hiipuessa havahduin pieneen kylmyyteen ja lisäsin klapin kaminaan. Päivllähän oli vain pari astetta pakkasta, mutta pakkanen yltyi yöksi pariin kymmeneen. Nukuimme kuitenkin varsin hyvin, toki välillä heräillen mutta kroppa sai kuitenkin levätä. Ainahan puutasolla nukkuessa tuo haasteensa asennon löytäminen, kun ei oikein kyljellään pysty nukkumaan. Mutta pieniä juttuja lopulta, kyllä se uni maittaa ulkoilun jälkeen.Eikä se nyt kovin vaarallista ole, jos yksi yö menee vähän harakoille. Onhan retkeilyssä kuitenkin oma ainutlaatuisuutensa. 

Etenkin se, kun aamulla saa herätä tällaiseen maisemaan. Hyppäsin kuuden aikaan ylös ja puin toppavaatetuksen päälle ja menin lumoutumaan luonnosta. Ai että. <3


Tämän jälkeen nautiskeltiin aamupuuroa auringon kunnolla noustessa. Pieniä elämän onnenhetkiä.


 Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet, keitimme lumesta vedet termariin paluumatkalle, siistimme autiotuvan ja lähdimme takaisin tallustelemaan. Nauttimaan jälleen auringosta, joka sai hymyn huulille ja sydämen sykkyrälle. <3 Olimme nyt niin onnennaisia, kun sää meitä suorastaan hemmotteli. 


Nenä pisamilla, posket punaisina ja mieli virkeänä saimme lähteä alkaneeseen viikkoon onnellisena jälleen yhdestä yhteisestä elämyksestä. <3 Osallistuin muuten partioaitan naistenpäivän kuva/tarinakisaan, ja satuin voittamaan (Huikeeeeta!!) lahjakortin partioaittaan tällä tarinalla.

"Neljä vuotta sitten Heidi kutsui minut mukaansa Kebnekaisen vaellukselle. Minä suostuin tietämättä vaelluksesta yhtään mitään. Vaikka Kebnekaise veroittikin kaikki varpaankynteni ja matka oli paikoin kivulias, sai se elämys sttymään tälle lajille, retkeilylle. Rakkaus luontoa kohtaan vaan vahvistui. Sen jälkeen olemme saaneet kokea yhdessä lukuisia ihania hetkiä luonnonlumossa, viimeisimmäksi upea yhden yön irtiotto arjesta Tiilikkajärven kansallispuistossa."

Hyödynnän lahjakortin oman rinkan ostoon ja olen valmis jälleen uusille seikkailuille. 

Vielä ehtii tovin nauttia talvesta, täällä "sukella talveen"-blogipostauksessa koostetta aikaisempien vuosien elämyksistä talven ihmemaassa.

Ihanaa viikonloppua, nauttikaa ulkoilusta, retkeilystä ja pienistä arjen elämyksistä! <3 

Oletko sinä nukkunut talvella yön ulkona? Milloin kävit viimeeksi retkellä? :) 
Jaa halutessasi omia luontoelämyksiä kommentiboxiin. 
Lumoudutaan yhdessä luonnosta.