torstai 30. kesäkuuta 2016

Kooste liikkumisistani osa II / huhti-kesäkuu

Maaliskuussa naputtelin koostetta alkuvuoden liikkumisista, ja nyt olisi seuraavan neljänneksen vuoro. Alkuvuonna juoksin paukkupakkasissa, lumituiskussa ja lumisilla teillä, ihailin talvista maisemaa retkeillen Repovedellä ja Pisalla sekä Tahkolla lumikenkäillen. Alkuvuoteen sisältyi myös mm. kotijumppaa ja salitreeniä. Kaunis maaliskuinen kevätauringo siivitti juoksutunnelmiin, ja suunnittelin huhtikuussa viettäväni vähän enemmän punttisalinkin puolella aikaa, jottei tyystin voimatasot häviäisi.. mutta mitenkäs kävikään.

Huhtikuun liikkumiset näyttää varsin monipuoliselta. Liikuntapäiväkirjasta löytyykin paljon lajeja, joita olen huhtikuussa harrastanut. Olen juossut, uinut, käynyt salilla, pyöräillyt, tehnyt kotona kotijumppaa, kiipeillyt, tanssinut ja lenkkeillyt kävellen.  Huhtikuu näyttää siis kerrassaan monipuoliselta. Suorastaan wow. Keskimäärin olen liikkunut 4-5 kertaa viikossa. Huhtikuulle juoksukertoja tuli viikkoon noin kaksi kertaa, ja yhteensä kilometrejä kertyi 95 kilometriä, joista pari pitkistä (20 + 22 kilometriä). Siispä suunnitellusti tsemppasin itseäni monipuolisen liikkumisen ja lihaskunnon pariin, jottei mene touhu kokonaan juoksemiseksi maaliskuun tapaan. 


Huhtikuussa  

Nautin kauniista keväästä juoksu-ja kävelylenkeillä.  


Pyöräilin Espoon pohjoisosasta etelään tapaamaan ihania ystäviä. 
Ihailin Espoon kauneutta yhteensä rapian 70 kilometrin verran. 


Korkkasin polkujuoksukauden tutustumalla Bodom Trail -reittiin 
Hannan ja Tiinan kanssa.
Kirjoitin aiheesta postauksen: Paluu poluille


 

Ja vietin aikaa myös sisäliikkumisen parissa:
uiden ja lihaskuntotreenaillen,
sekä testailin myös pari kertaa seinäkiipeilyä ja boulderointia.


Toukokuussa puolestaan kelkka kääntyi jälleen juoksuhuuman pariin. Liikuntapäiväkirjasta on nähtävillä, että kesäauringon tuoma juoksubuumi vie meikäläistä helposti mennessään, jolloin lihaskuntotreenit jää selkeästi vähemmälle. Tosin jaloille voimatreeniä tulee kyllä vauhdikkaista vetotreeneistä ja mäkijuoksusta, mutta siltikin lihaskuntoa olisi hyvä ylläpitää ainakin edes kerran viikossa. Onneksi sentään toukokuun puolessa välin heräsin taas lihaskunnonkin pariin ja kävin salilla, sekä testailin ihkauutta lajia: kuntonyrkkeilyä, joka oli kyllä sairaan siistiä! Kaverini on ammattinyrkkeilijä, ja hän piti ihan privaattitunnin ja voin kertoa, että oli käpälät kipeenä seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Mahtava laji!! Voisin todellakin harkita ensi syksylle kuntonyrkkeilyä säännöllisestikin, sen verran hyvät kiksit siitä jäi. :) Toukokuussa kävin myös uimassa uimahallissa ja toukokuun puolessa välin testasin myös swimrunia. Oon mä ollut kyllä aika hullu, silloin vesi oli vielä aivan jääääätävää. Liikuin toukokuussa 4-5 kertaa viikossa ja juoksukilometrejä kertyi yhteensä 126 kilometriä, joista kaksi pitkää polkujuoksulenkkiä (22 + 25), ja yksi oma maantiepuolimaraton.

Toukokuussa

Nautin polkujuosten näistä maisemista


Korkkasin avovesiuintikauden toukokuun 10.päivä ja testailin swimrunia

Juoksin oman puolimaratonin aikaan 1:44:53


Testailin uutta lajia: kuntonyrkkeilyä, joka oli supersiistiä
Vietin aivan huikean extempore-kesäpäivän ystäväni kanssa Pisalla ja Tahkolla, johon kuului polkujuoksua, mäkijuoksua, uintia, kävelyä ja uintia., 

Kirjoitin päivästä postauksen: I love trailrunning


Kesäkuussa juoksuhuuma laantui ensin pienen flunssan aiheuttamana ja lopulta äkillisen pohjekivun yllättäessä. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla tuli vielä juostua poluilla ja hiekkateillä, kunnes kesäkuun toisella viikolla juoksemani lenkki loppui sitten kuin seinään kipuilun yllättäessä. Loppu kuukausi onkin juoksun suhteen mennyt kevyesti ja varovasti tunnustellen. Kesäkuuhun on sisältynyt siis polkujuoksua, pyöräilyä, palauttavia kävelylenkkejä, kehonhuoltotreeniä, liikkuvuusharjoitteita, coretreeniä ja avovesiuintia. Yhteensä juoksukilometrejä on kertynyt 51 kilometriä. Mutta kun ei voi juosta, onneksi voi UIDA. Ja voi veljet, mikä kipinä on tähän avovesiuintiin syttynyt ja järviveden lämmetessä onkin tullut pulikoitua järvessä useamman kerran viikossa. Avovesiuinti on vaan jotain niiiiiin siistiä - rentouttavaa ja upeaa. Siinä jos missä ollaan todellakin kosketuksissa luontoon.

Kesäkuussa

Polkujuoksentelin pitkän lenkin Neulamäen maisemissa


Kävelin palauttelevia kävelylenkkejä ihastellen auringonsäteitä


Nautin avovesiuintihuumasta. Järvivesi alkoi jo loppukuusta olla sen verran lämmintä, että pystyi hyvin uimaan kilometrin verran, välillä jopa enemmänkin. 


Vietin loppukuusta kaunista kesäpäivää Puijolla kevyesti polkujuosten ja iloitsin, että pohkeessa ei ollut kipua. Puolentoista tunnin juoksun jälkeen menin vielä uimaan järveen ja kauhoin kesän pisimmän matkan, 1,8 kilometriä. 


Toivottavasti tämä kevennetty ajanjakso ja kehonhuolto pitää pohjekivun jatkossakin poissa, ja toivon että pääsen heinäkuussa taas fiilistelemään juoksuhuumaa. Ja toivon, että tänään kesäkuun viimeisenä päivänä, kun julkaisen postauksen (ajastettuna) olen Kolin maisemissa juoksemassa. Ja jos pohje ei ole vielä juoksukuntoinen, niin sitten patikoimassa.. Olen joka tapauksessa nauttimassa Kolin maisemista.

On nähtävillä, että vuoden alussa alkanut liikkumishuuma luonnonlumossa ei ota laantuakseen, ja oikein hyvä niin. Samantyyppistä settiä on taatusti luvassa myös tulevalla neljänneksennellä, onhan kyse varmaankin vuoden parhaimmasta ajanjaksosta.. Heinäkuussa on tulossa ainakin ihka ensimmäinen swimrun-tapahtuma ja heinäkuun lopussa juostava puolimaraton Tampereella. Näiden lisäksi lähden tutustumaan myös lenkkimaastoihin Viroon. Toivon myös, että Heinäkuussa pääsen suppaamaan, melomaan, retkeilemään kansallispuistoihin ja uimaan piiiitkiä lenkkejä. Onneksi kesäloma on vasta edessäpäin, jolloin ehtii tehdä kaikkea kivaa! Ja elokuu - silloin sitä onkin suunnitelmissa vaikka mitä ihanaa, mutta eletään nyt kuukausi kerrallaan. :)


Miltäs teidän vuosineljännes näytti liikkumisen saralla? Viime koostepostaukseni alkuvuodesta innoitti monen muunkin katselemaan menneitä kuukausia taaksepäin, joten jatkakaahan ihmeessä vuosineljänneksen tarkastelua ja kirjoitelkaa liikkumiskuulumiset kommenttiboxiin. :)

 Nyt kuitenkin mitä mahtavinta kuun vaihdetta ja Heinäkuun alkua! :)

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Meidän juhannus

Juhannus, minttumaari. Tuo keskikesän ja valon juhla oli niin ihana, että ansaitsee oman postauksen. Ihana, aurinkoinen kesäviikonloppu rakkaiden kanssa sai varsin tiukan stressitason kaikkoamaan ja olon rentoutumaan suorastaan täydellisesti. Viikonlopun aikana ei ollut kiire mihinkään, vaan nautimme toistemme seurasta ja iloitsimme keskikesän juhlasta. Meidän juhannus oli suorastaan täydellinen. <3

Meidän juhannukseen kuului terdellä nautittuja aterioita.. ja runsaasti ruokaa, kesänmakuja. Aattona nautiskelimme kesäistä vihersalaattia, vesimelonia, maissia, uusia pottuja ja grillattua kanaa. Grilliruuan lisukkeeksi tein myös Hannan vinkkaamalla ohjeella marinoituja munakoisoa ja kvinoaa, johon laitoin lisäksi myös pähkinöitä ja tuorekurkkua. Jälkiruoaksi mansikkaista britakakkua..




Meidän juhannukseen kuului myös pieniä kävelyretkiä, luonnon ihastelua pikkuisen murun kanssa, joka jaksoi ihmetellä muurahaisia, perhosia ja lintuja sekä kauniita kedonkukkasia.


..ihastelimme myös iltaisin sitä upeaa yötöntä yötä, taivaan värikirjoa..
(Kirjoitinkin aiheesta ihan oman postauksen,
johon pääset täältä - keskikesän taikaa. )


Meidän juhannukseen kuului myös runsaita aamupaloja, monta kahvikupillista..



Meidän juhannukseen kuului uintia, metsälenkkejä, venyttelyä ja kehonhuoltoa,
sekä kesäauringosta nauttimista.





Meidän juhannukseen kuului vielä vähän lisää ruokaa,
itsetehtyjä hamppareita,
 raparperipiirakkaa ja jäätelöä..



Meidän juhannukseen kuului kiireetöntä eloa rakkaiden kanssa, ajantajun menettämistä, rentoutumista ja virkistymistä. Ja kaikki tämä oli vain niin täydellisen ihanaa..

Millaisin tunnelmin siellä vietettiin keskikesän juhlaa?

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Kesäyö - keskikesän taikaa

Vuosi sitten katsellessani auringonlaskua Havaijilla, muistan miettineeni miten ainutlaatuinen kesäyö Suomessa onkaan. Jouduimme maailman toisella puolen lähes juoksemaan meren rantaan, jotta ennättäisimme nähdä kuinka aurinko laskee ja värjää taivaan. 



Vaikka tottakai juhannus Havaijilla oli ikimuistoinen, muistan siellä kaivanneeni tietyllä tavalla sitä Suomen kesän valoisuutta, yötöntä yötä. Eikä oikeastaan ihme, koska onhan tässä jotakin erityistä. Todellista keskikesän taikaa.

Keskiviikko-aamuyö klo 2, valoisa yö ja täysikuu
Perjantai-aamuyö klo 3, Lossimatka sumuisessa kesäyössä

Juhannusyö klo 23.30

Tänä juhannuksena savon maalla suosi myös juhannussää, joka toi todellisen kesän tunnun. Sisko tuli perheineen kylään ja vietimme rentouttavan juhannuksen. Istuimme aurinkotuoleissa ja nautimme kuumista auringonsäteistä. Ihmettelimme siskon tytön kanssa muurahaisten armeijaa ja etsimme tien pientareilta metsämansikoita. Söimme herkullisia grilliruokia ja kesän herkkujälkkäreitä. Istuimme terassilla katsellen, kuinka aurinkoinen sää muuttui hetkessä kaatosateeksi. Nautimme kiireettömästä olosta ja iloitsimme keskikesän juhlasta. 

Kävimme juhannusaattona katsomassa myös kokkoa, jonka jälkeen halusin vielä uimaan. Lähdimme siskoni kanssa järven rantaan, puin märkäpuvun päälle ja lähdin uimaan auringonlaskuun. Tyyni kesäyö, punertava taivas ja se hiljaisuus. Kilometrin verran kauhoin keskiyöllä ja nautin jokaisesta hetkestä. Sisko sillä välin odotteli rannalla ja ihasteli keskiyön kauneutta, lopulta uskaltautui itsekin pulahtamaan järveen. Ihastelimme ja ihmettelimme.
 




 
 Ja ulkona kesäyö
satoi kasvoille kyyneleitä. 
Onnen kyyneleitä. 

Hyvää kesän jatkoa kaikille, nautitaan näistä hetkistä.
Suomen kesän ainutlaatuisuudesta.
Yöttömistä öistä.