keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Pidä hauskaa liikkuessasi

Lueskelin tuossa Ylen uutisisia ja bongasin sieltä artikkelin, jossa mainittiin että alueellisten terveys-ja hyvinvointitutkimuksen mukaan vain harva liikkuu terveyssuositusten mukaisen määrän. Terveysliikuntaohjeissa suositellaan kävelemään reippaasti viikottain 2,5 tuntia ja tekemään pari kertaa viikossa lihaskuntoharjoittelua. Ei siis paha rasti, jos ajattelee että kävelytkin liittää esimerkiksi hyötyliikuntaan ja lihaskuntoa voi treenata näin talvella vaikka lumitöitä tehden. Monesti kuitenkin liikkuminen koetaan ehkä vähän peikkona, eikä osata lähteä tekemään mitään. Mielestäni tärkeintä, että löytäisi mielekästä tekemistä, joka kannustaisi liikkumisen pariin. Uskon myös, että ulkoilma varmasti piristäisi meistä kyllä jokaista. Jos liikkumiseen löytyy ilo, hyvä mieli ja positiivisuus, voi liikkuminenkin alkaa maistua paremmalta, ja siitä pikku hiljaa tulee elämäntapaa. Kunhan jokainen muistaa, ettei kaikista tarvitse tulla maratoonareita, crossfittaajia tai monen lajin harrastajia, vaan riittää vähempikin, hyötyliikuntakin yhdistettynä pari kertaa viikossa tehtyyn lihaskuntoharjoitukseen esimerkiksi. 

Itse pidän tärkeätä, että liikkuminen on kivaa! Ja se hyvä tunne, mikä jo liikkuessa ja toki sen jälkeenkin tulee, saa minut päivä toisensa jälkeen juoksupoluille tai urheilemaan. Mutta erityisen hauskaa liikkumisesta tulee, kun sen tekee kaverin kanssa. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut jakaa useita ihania elämyksiä, pitkiä juoksulenkkejä, saavutuksia, lihaskuntoharjoituksia, uinnin oppimista ja monen moista muuta hullutusta kaverin kanssa. Iloa ja naurua on riittänyt. 

Kun taannoin tytöt (Hanna & Tiina)  olivat kyläilemässä Kuopiossa, oli meillä vuorossa myös pieni lihaskuntoharjoitus, jonka olin bongannut jostakin lehdestä(en muista enää mistä). Onneksi Hanna oli ihanan heittäytyvä ja lähti mielellään mukaan tähän touhuun.  Ja siinä hikoillessa meillä oli muuten hauskaa! Kiitos Tiinalle kuvista. <3 Treenissä oli mm. seuraavanlaisia liikkeitä.

10 x Punnerrus, jonka jälkeen kättely parin kanssa. 


20 x Askelkyykky + läpsy kaverin kanssa 
  (tässä kuvassa mulla polvi menee vähän varvaslinjan yli, joten ei hyvä esimerkki, mutta ilmeet on ihanan iloiset.. huomioikaa kuitenkin itse tehdessä, että polvi 90 asteen kulmassa, kuten hannalla)

Toinen lankussa, toinen tekee 10 x ojentajapunnerruksia


Toinen lankussa, toinen hyppää yli x 20 (myös luottamustesti;))


 Vatsarutistukset x 20 ja läpsy ylhäällä 


Kierroksia voi toistaa mielin määrin, me taidettiin tehdä parin kertaa, kun edeltävästi oltiin käyty ihastelemassa talvista metsää, vähän juoksentelemassa ja tekemässä myös lumiukko. ;) 




Joten summa summarum - otahan kaveri matkaan joskus lenkille, salille tai mukaan kotitreeniin, niin hommasta tulee tuplasti mielekkäämpää! ;) Ps. Kaikissa niissä endorfiinipöllyissä voi keksiä vaikka mitä uusia huikeita idiksiä, mihin voi sitten seuraavaksi tähdätä. Ja itseasiassa alan olla aika täpinöissäni siitä, mihin me Hannan kanssa ollaan lähdössä kesällä, swimruniin, pitkälle matkalle, eli yhteensä 4 km uintia ja 30 km juoksua. Tapahtumassa edetään pareina, joten tiimityö onkin kaiken edellytys. Aika mahtavaa jakaa tämmöinen kokemus ystävän kanssa.. Vähän alkaa jo kutkuttaa!!:)

Lähitulevaisuudessa meillä on myös mun "vakiparin", eli H:n kanssa ( jonka kanssa ollaan taivallettu niin HCR, Kebnekaise, maraton ja perusmatkan triathlon) suunnitteilla elämysliikuntaa lähiseudun kansallispuistoon. Eli talviretkeilyä lumikengillä. Ihanuutta sekin!! <3 Ja nyt just oon lähdössä parin ystävän kanssa testaamaan kuntokeskukseen jotakin uutta kovaa lihaskuntotuntia nimeltään Warrior x. Kylläpä on hurjan hyvä mieli ihanista sporttiystävistä, joiden kanssa saa jakaa urheiluhullutuksia.

Iloista mieltä jokaiselle ja nauttikaa liikkumisesta! Se saa olla hauskaa! ;)

Oisko siellä päin jaossa paritreenivinkkejä? Onko jotain yhteisiä hullutuksia, joihin kaveri on saanut innostettua? Liikutko mieluummin yksin vaiko kaksin?

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Juoksuntäyteinen viikko

Ajattelinpa raottaa teille otetta tämän viikon liikuntapäiväkirjastani. Itse rustailen liikkumiset ylös ihan perinteisesti käsin tavalliseen vihkoon.. enkä liiemmin seuraile esimerkiksi sykemittarista saatua dataa, vaikka se jossakin määrin hyödyllistä olisikin. En ole aikoihin edes käyttänyt sykevyötä lenkeillä, vaan enemmänkin mittari ollut matkassa, jotta tietää lenkkien pituuden/vauhdin. Tosin nyt tällä viikolla laitoin yhdelle juoksulenkille sykevyönkin, ja havannoista kerron myöhemmin lisää.


Maanantaina tuntui jokseenkin jaloissa vielä meidän lauantain porrastreeni ja päätin pitkästä aikaa juoksun sijaan tehdä pitkän kävelylenkin. Kävelin reippaasti noin kymmenen kilometrin lenkin, johon meni aikaa noin 90 minuuttia. Osan lenkistä kävelin umpihankeen tehdyllä polulla, ja tamppasin polkua samalla selkeämmäksi. Meidän läheisyydessä menee tosiaan sellainen mukava noin kymmenen kilometrin lenkura, jossa osassa siitä ei ole talvikunnossapitoa. Siellä pitää mennä sitten tallustella metsän keskellä pikku polulla. Minullehan pari viikkoa sitten tuli tämä yllätyksenä, ettei sitä tieosuutta (n.3km) auratakaan talvella. Siinä vaiheessa, kun juostuja kilometrejä oli takana 20 km, ja aikaa oli kulunut 1:50, ei yllättäen edessä ollut muutaman kilometrin mittainen umpihankijuoksu ihan kauheasti siinä vaiheessa naurattanut. Siinä vähän sisua jo koeteltiin. Kotosalla kuitenkin kahden ja puolen tunnin, 25 kilometrin jälkeen oli voittajafiilis. Mutta tämä maanantainen kävelylenkki oli mukava, kun lumessa tallustaminen ei tullut yllätyksenä. :)

Tiistaina puolestaan olin suunnitellut alkuun mennä kuntosalille ystävän kanssa, mutta hänen sairastuessa päädyinkin jälleen ulkoiluun. Tiistaina oli upea ilma, joten senkin puoleen juoksupolut houkutteli enemmän. Nyt ajattelin mennä saman 10 kilometrin lenkin, mitä edellisenä päivänä. Tosin tällä kertaa juosten. Tälle lenkille laitoin myös pitkästä aikaa sykevyön ylle. Ensimmäiset kuusi kilometriä ajattelin pitää yllä sellaista reipasta vauhtia, ja juoksin reippaat kuusi kilometriä puoleen tuntiin kunnes siirryin tähän lumiselle polulle juoksemaan. Siinä ymmärrettävästi vauhti tippui, mutta sykkeet puolestaan pompahti ylös. Lumessa ja epätasaisella alustalla juokseminen on ymmärrettävästikin erittäin paljon haastavampaa ja rankempaa, mutta uskon että tämmöinenkin juoksu vahvistaa monipuolisesti myös jalkojen eri lihaksia.. ja kehittää myös kokonaisuudessaan tasapainoa. Koko kroppa joutuu tekemään töitä paljon enemmän, ja mielikin, kun juoksu siellä lumessa on kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta tämä lumiosuus oli tietoinen valinta, joten tsemppikin sen mukainen. Lumipolkua on noin kolme kilometriä, jonka jälkeen pääsee painelemaan vähän kevyemmällä askeleella etiäpäin. Kotimme sijaitsee pienellä mäellä (n.50metriä), ja loppuun lenkin päätteeksi sipaisinkin vielä kuusi kertaa mäkispurtit kotimäessä. Lenkin jälkeen olikin mukava mennä syömään ja päikkäreille, kun yöksi olin suuntaamassa sitten töihin.



Keskiviikko oli yövuorojen välipäivä, joten lepäilin koko päivän. Hetkisen kävin happihyppelyllä ja venyttelin kotosalla, mutta muuten päivä meni lähes koomaillessa. Myös edellispäivän lumijuoksu tuntui erityisesti pohkeissa.

Torstai oli myös nukkumispäivä, jolloin ei mitään kovin kovaa aktiviteettia ei kannata tehdä, vaan mieluummin nämä yövuorojen jälkeiset päivät vietän varsin kevyesti. Nyt kuitenkin pohkeet ja jalat tuntui varsin tukkoiselta, joten ajattelin mennä uimaan, joka on myös varsin huoltava liikuntamuoto. Tein tunnin treenin, josta istuin puolet saunassa ja puolet uimassa. Haha. :P Uin 500 metriä vapaauintia x 3, hyvin pienellä palautuksella. Lopuksi vielä potkuttelin laudalla, jonka jälkeen siirryin saunan lämpöön verryttelemään.

Perjantaina olimme sopineet aamujuoksutreffit Unnukan kanssa. Puoli yhdeksän pintaan lähdimme aamureippailulle vaihtamaan kuulumisia, joita olikin viime kerran näkemisen jälkeen tapahtunut paljon.. mm. Unnukka oli mennyt naimisiin ja käynyt häämatkalla ja sen sellaista pientä. ;) Mutta olipa mukava startti päivälle. Yhdessä juoksimme noin seitsemän kilometriä, ja itse jatkoin sitten vielä muutaman kilometrin päälle, kokonaisuudessa kymmenen kilometriä. Hyvä startti päivälle, ja voin myöntää etten olisi ilman Unnukkaa kyllä lähtenyt noin "aikaiselle" aamulenkille. :) Kaveri antaa hyvän potkun persuuksiin..


Lauantaina edessä oli pitkästä aikaa salibandypeli. Olin mukana työpaikan joukkuessa ja tarkoituksena olisi pelata kunnon säbäpeli. :) Halusin käynnistää tätä meikäläisen dieselkonetta alkuun juoksulenkillä, ja kävin lämmittelemässä nelisen kilometriä ennen kuin siirryin muiden mukana lämmittelemään myös hallille, syöttelemään ja verryttelemään ennen varsinaista peliä. Ja voi vitsit, että olikin pitkästä aikaa niin sairaan kivaa! Minähän olen pelannut  15 vuotta salibandya, ja kyllä se joukkuepelaaja vaan herää henkiin tällaisissa hetkissä. Oli niiiiiiin kivaa pelata kunnon salibandya pitkästä aikaa, ja meillä oli kyllä loistotiimi kun vietiin peliä kyllä ihan kympillä. Ja tämmöiset tempauksissa myös työyhteisö hioutuu entisestään yhteen, ja mikäs sen parempaa!! Tunsi kyllä pelin jälkeen juosseensa, kun pelattiin 20min eriä kolme. Onnistuin myös lentämään hienon voltin, kun vauhdissa vähän törmättiin ja tällä kertaa miehen massa oli kovempi kuin meikäläisen ja huitaisin komean voltin taaksepäin. Noh, se on lajin luonnetta se ;) Illalla selailin sitten vanhoja joukkuekuvia, ja kova kaiho nousi pelikentille.. Hienoja hetkiä on kyllä tullut koettua lajin parissa.. ja se yhteishenki, riemu, tiimi.. jotain ihan parasta! <3

 Sunnuntaina puolestaan  ajattelin taas vähän juosta. Jalat olivat hitusen tukkoiset eilisen jäljiltä, mutta ajattelin nyt tietoisesti haastaa omaa kroppaani ihan tulevaisuuden haaveita ajatellen. Esimerkiksi pitkillä polkujuoksuilla tottuu siihen, että jalat on jo väsyneet, mutta silti ihmeen hyvin sieltä potkua vielä kuitenkin löytyy. Tämän päivän pitkis olikin sillä ajatuksella, että juostaan jo väsyneillä jaloilla. Päivän sää toikin oman haastavuutensa lenkkiin, irtolunta oli tiellä paljon ja sen lisäksi Kuopion maasto on varsin mäkistä. Sen lisäksi tuiskutti luntakin vielä mukavasti ja tuuli tuiversi kasvoja vasten. Siispä jo alkuun oli selvää, että tänään taidettiinkin treenata enemmän sitä mentaalipuolta. ;) Kilometrin juoksin vielä umpihangessa, tämän viikon teeman mukaisesti koska halusin kiertää taas yhden toisenlaisen lenkin joka edellytti polkujuoksupätkää, mutta se ei nyt tietenkään ole talvella kunnossa. Kilometrin verran piti sitä polkua tehdä sitten tehdä itse. Nannaa:) Juoksin pari tuntia, matkaa kertyi 19,4 kilometriä. Tovin mietin siellä umpihangessa juoksennellessa, että kesällä muuten askel lentää, kun tämmöstä talvella tahkoaa :)





 Kokonaisuudessa viikko näytti siis seuraavalta:
Ma: Kävely 10km 1:30h
Ti: Juoksu 11 km, 1:09 h
Ke: Lepo
To: Uinti 1500 metriä + verkat, n.40min
Pe: Juoksu 10 km, 1 h
La: Juoksu 4 km 22min + salibandya (sis. lämmittelyt + peli)  2 h
Su: Juoksu 19,4 km, 2:00h

Tämä viikko oli siis varsin ulkoilun ja juoksun täyteinen, ja salitreenit jäivät kokonaan väliin. Tälle viikolle suunnittelin aloittavani yhden viikon tutustumispassin kuntosalille, mutta siirsin sen kuitenkin myöhemmälle ajankohdalle. Ensi viikolla voisikin sitten treenailla vaikka vähän enemmän lihaskuntoa, kun tämä viikko meni kestävyysharjoittelun puolelle. :) Mutta huippu juoksuviikko takana kaikkinensa!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Miltäs näytti teidän liikkumiset tällä viikolla? Juoksuhuumaa, vaiko jotakin muuta?:)

tiistai 16. helmikuuta 2016

Porrastreeniä Puijolla

Porrastreenit on kyllä ihan mahtava treenimuoto juoksijoille. Juoksijoitahan kehotetaan myös voimaharjoittelun pariin. Harva juoksija kuitenkaan viihtyy kovin paljoa punttisalilla, vaikka lihaskuntoharjoitukset olisivat erittäin tärkeitä myös juoksijoille, jotta saa lisää potkua lihaksiin. Hyvät ja vahvat lihakset auttavat välttämään myös vammoja, joten siksi lihasvoiman kehittämiseenkin on syytä kiinnittää huomiota. Juoksijoiden on hyvä kehittää myös tasapainoa, koordinaatiokykyä ja keskivartalon hallintaa, sekä juoksijoille suositaan myös yhdella jalalla tehtäviä harjoitteita, jotka olisivat mahdollisimman paljon lajinomaisia. Siispä jo sanomattakin on selvää, että portaissa treenaaminen on erittäin hyvä vaihtoehto juoksijoille, koska porrastreeni kehittää kaikkia näitä osa-alueita, ja on vielä ihan huippu kivaa!! Ja voi toteuttaa ulkona - mahtavaa!
 
Let's Go Girls!


Lauantaina vein tytöt ihastelemaan kaunista Puijon maisemaa. Ensin käveltiin Puijon poluilla ihastellen kaunista satumaista, lumista metsää ja piipahdettiin vielä Puijon tornissakin ihastelemassa kauniita maisemia. Sen verran oltiin jo treenimielellä Puijon torniin mentäessä, ettei käytetty hissiä vaan lämmittelyksi kivuttiin portaita pitkin ylös asti. Maisemien ihailujen jälkeen vaihdoimme kevyempää vaatetta ylle ja siirryimme Puijon portaisiin. 
 
 
 

Tällaisissa ryhmäliikkumisissa meikäläisestä paljastuu hivenen säbäaikojen valmentajaa, joka mielellään keksii kaikkia treenejä yhdessä toteutettavaksi, ja vitsit että olikin kivaa pinkoa portaita porukalla. Useasti näkee, että porrastreeni koostuu "vain" juoksusta taikka kävelystä ylös ja alas, vaikkakin portaat tarjoavat vaikka mitä mahdollisuuksia. Portaissa voi edetä erilaisin tavoin, esimerkiksi askelkyykyllä, sivukyykyllä, tasahypyin, yhdellä jalalla hyppimällä, astumalla joka toiselle tai kolmannelle askelmalle, tikittää spurttina vauhdikkaasti ylös, tai mitä vaan ikinä keksiikään. Välillä myös tehtiin punnerruksia, ensin askel ylös jonka jälkeen punnerrus portaita vasten. Eli todellakin loistava ja monipuolinen treenimuoto.





Puijon portaissa on se hyvä puoli, että välillä on ns. tasanteita, jotka rajaavat porrasvälejä. Näin ollen voi tehdä esimerkiksi yhden porrasvälin askelkyykyillä, toisen porrasvälin spurtilla astumalla joka askelmalle, ja kolmannen esimerkiksi vaikka astumalla portaalle ja menemällä sen jälkeen syväkyykkyyn. Puijon portaita on yhteensä 277 porrasta. Tarkistin luvun jonkun kesän instagram-kuvastani, jossa olin laskenut portaiden määrän. Nyt en vaan muista olinko mennyt ihan ylös asti tuolloin, kun olin laskenut nuo portaat. Puijolla portaat on ns. kahdessa osassa, josta muutamat viimeisimmät ovat pienen hiekkapätkän päässä ja ne ovat askelmaltaan leveämpiä, mutta myös huomattavasti vähemmän. Veikkaisin siis, että meidän porrasmäärä oli ainakin 200 porrasta. Yhteensä teimme viisi kierrosta, josta ensimmäinen edettiin erilaisin menetelmin, kaksi seuraavaa kierrosta mentiin niin nopeasti ylös ja alas kuin päästiin, ja loput kaksi kierrosta etenimme erilaisilla hypyillä ja kyykyillä. Vielä lopuksi houkuttelin Hannan mukaani Puijon laskettelurinteen puolelle, joka kivuttiin treenin päätteeksi vielä ylös. Ah ihanaa hapotusta!






Porukassa treenaaminen on kyllä hurjan hauskaa, ja aika (ja portaat) hujahtaa huomaamatta.. ;) Tosin oltiin kyllä parin tunnin ulkoilun, ja tämän tunnin porras-ja mäkitreenin jälkeen ihan valmista kauraa siirtymään päivän rentoiluosuuteen. 
Ensin illalliselle..




..jonka jälkeen paljuiluun tähtitaivaan alle. Kyllä nimittäin Kuopio tarjosi tytöille parastaan. Aamupäivästä tuli räntää niskaan lentokentällä, mutta Puijolla pilkahteli jo aurinko ja ilta selkiintyi niin, että taivas repesi ja saimme rentoutua paljussa, kirkkaan tähtitaivaan alla, ihastellen kuun loistetta ja tähtisumua. ;)
 
Onkos porrastreenaaminen tuttua juttua, vaiko saitko kenties jotakin uusia ideoita tästä postauksesta? Kättä pystyyn myös, kuinka moni on käynyt Puijolla?:) Treenaatko usein yksin vaiko porukalla?

tiistai 9. helmikuuta 2016

Tsemppiviesti - sinä pystyt!

Lueskelin Annen blogia ja hänen kertomustaan siitä, kuinka hänestä tuli juoksija. Siinä samaisella sekunnilla taas valkeni myös yksi syy, miksi haluan kirjoittaa tällaista juoksupainoitteista hyvänmielen blogia. Haluan etsiä niitä Annen kaltaisia lapsuuden liikunnan vihaajia ja tsempata heitä antamaan liikkumiselle yhden uuden mahdollisuuden. Voi olla, että on lukuisia ihmisiä siellä ruudun takana, jotka miettii että olisipa kiva aloittaa joku liikunnallinen harrastus, mutta ei minusta ole siihen. En jaksa juosta niin pitkiä matkoja, ei minulla ole varusteita, en pääse kovaa. En ole koskaan ollut hyvä liikunnassa. En ole niin hyvä kuin muut. 

Mutta tiedättekö mitä, ihan ensimmäisenä meidän jokaisen pitäisi unohtaa "ne muut". On aina niitä, jotka juoksee kovempaa, pidempään, paremmalla tekniikalla kuin sinä. Mutta mitä sitten. Ei anneta sen estää meitä kokeilemasta uusia lajeja, juoksemasta tai kokemasta liikunnan riemua. Niissä hetkissä kun itsekin sorrun vertailemaan itseäni toisiin, niin palaan lähtöpisteeseen. Siihen tolpan välien juoksuun, puuskuttaviin juoksukokemuksiin ja myös niihin lapsuuden yleisurheilukokemuksiin, jolloin oli lähes aina viimeinen. Negatiivinen vertailu ei hyödytä ketään. Toki toisten tekemisistä ja tuloksista voi saada hyvääkin inspiraatiota ja ideaa kehittyä, mutta se on oikeastaan asia erikseen. Vääränlainen vertailu saattaa kuitenkin estää meitä jopa lähtemästä, koska en minä osaa, ne muut tekee asian paremmin.

En olisi niinä hetkinä uskonut, kun juoksentelin niitä tolpan välejä, että joskus juoksisin vielä maratonin. Mutta kaikki on mahdollista. Tärkeintä kuitenkin, että jokainen lähtee etenemään pikkuhiljaa. On muistettava, että kehitys tapahtuu vuosien aikana. Tärkeintä, että löytää liikunnan riemun, joka saa lähtemään viikottain lenkkipolulle, koska nauttii siitä mitä tekee. Ei anneta niiden muiden estää unelmiamme, vaan astutaan rohkeasti kohti omia haasteita. Ja nyt jos siellä on lukija, joka miettii että uskaltaisiko vaikka osallistua johonkin juoksutapahtumaan, niin Go On. Starttiviivalla ei ole kuin voittajia.  

Oman elämän teräsmies.
 Minun yksi haave, näiden kestävyyshumputusten lisäksi on tanssi. Tykkään siitä valtavasti ja olisi hienoa osata sitä. Tällä hetkellä tanssiminen muistuttaa ehkä enemmänkin norsulauman jumppaa kuin kaunista liikehdintää, mutta mitä sitten. Onneksi tanssia voi harrastaa kotonakin. Olen tykästynyt kotijumppailuun sen takia, että siinä on lämmittelyn vapaus. Tänään ennen kahvakuulailua lämmittelin tanssien, laitoin silmät kiinni ja annoin fiiliksen viedä. Voin rehellisesti tosin sanoa, että täysin samaa en ehkä rohkenisi tehdä kuntosalilla juuri niiden muiden takia. Mutta pitäisköhän joskus repäistä ja heittäytyä salsan vietäväksi punttisalillakin. ;) Hmm.. haaste sekin.

Tästä liikkumisen riemusta, tsemppaamisesta ja uskomisesta omaan itseensä olen kirjoitellut ennenkin. Aihealue on lähellä sydäntäni.. On aivan mahtavaa nähdä itsensä voittajia. Alla muutama aihealueeseen liittyvä postaus, kurkkaa ihmeessä nekin.

Mutta nyt tsemppiä, hymyä ja hyvää tuulta kaikille! :) Kiitos Annelle tästä inspiraatiosta! 
Millaisia ajatuksia tämä herätti? Milloin sinä olet kokenut voittaneesi itsesi? 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Menneiden juoksutapahtumien tunnelmia

Katselimme eilen kylään saapuneiden vanhempien kanssa pari videokoostetta meidän reissuista amerikan mantereelta. Näytettiin viiden vuoden takainen kooste Kalifornian reissultamme ja nyt viimeisin Hawaiin reissu. Itsekin siinä fiilisteli kaikkea reissutunnelmia yhä uudelleen, ja siitäpä tuli idea heittäytyä throwback-tunnelmiin myös urheilujuttujen osalta.

Monestihan sitä miettii, että mitähän seuraavaksi haluaisikaan kokea ja nähdä, mutta lienee syytä välillä pysähtyä miettimään, mitä on jo saanut kokea. Tästä tulikin idea vastata muutamiin kysymyksiin koskien nimenomaan järjestettyjä tapahtumia..

Mieleenpainuvin tapahtuma.
Vuorijuoksu Tahkolla, v.2014. Tämä oli ensimmäinen maastossa/poluilla juostava puolimaraton, johon osallistuin..  Tapahtuma järjestetään lokakuun puolessa välissä, jolloin yöllä oli ollut jo pakkasta. Maa oli kauniin kuuraan peitossa, aurinko alkoi paistamaan ja Tahkon rinteiltä näkyvät huikean kauniit syysmaisemat sai sieluni lepäämään ja ajantajun myös täysin katoamaan. En katsellut laisinkaan kelloa ja kilometrit vain taittuivat toinen toisensa jälkeen siellä kirmaillen pitkin polkuja ja maastoteitä. Muistan edelleen sen fiiliksen, että tää on se juttu, mistä todella nautin. Luonto, rauha, maaston vaihtelevuus ja syksyn kirpsakka keli. Ihana muisto!

Paras extempore-kokemuksesi.
Kuopion puolimaraton, v.2013. Olin suunnitellut jo jättäväni tämän juoksutapahtuman väliin seuraavana päivänä olevan salibandyturnauksen vuoksi. Lopulta kuitenkin se tunne siitä, että kohta Kuopion kadut täyttyy juoksijoista sai minut suorastaan kävelemään seinille aamupäivän aikana. Muistan vielä istuneeni aamupäivää siinä koneella, ehkä bloggailemassa ja samalla tsekkasin moneenko kilpailukanslia on vielä auki. Se oli auki 12:n ja 11.45 päätin että ei veljet, mä lähden kyllä juoksemaan. Puin äkkiä juoksukamat päälle ja lähdin juosten autolle, muistan rukoilleeni koko matkan että löydän vielä läheltä autolle parkkipaikan, jotta ennätän vielä ilmoittautumaan. Löysin paikan ja ehdin ilmoittautua. Olin yhtä hymyä startista maaliin asti. Juoksu oli niiin nautinto kuin olla voi. Juoksin silloisen ennätykseni ja fiilis maalissa ja pitkään sen jälkeen oli aivan huikea! Kannatti lähteä. :) 



Tunteellisin tapahtuma.
Tukholman maraton, v.2014. Tähän tapahtumaan liittyi niin monenmonta tunnetta, että se on tunteellisin kaikista. Pitkä valmistautuminen ensimmäiseen maratoniin toi toki jo itsessään paljon erilaisia tunnetiloja matkan varrella. Sen lisäksi sairastuin pari viikkoa ennen flunssaa, ja mietin kuinkahan juoksun käy. Juuri pari päivää ennen Tukholman reissua sain tietää isäni joutuneen sairaalaan ja se sai minun todellisen tunnemylläkän aikaan, ja aiheutti lienee myös sen, että juoksuristeilyllä edellisenä iltana oli aivan kuumeinen olo, ei kuitenkaan onneksi kuumetta. Ihanat ja rakkaat juoksukaverit sai kuitenkin valettua minuun uskoa ja tsemppasivat hurjasti. Hyvin nukutun yön jälkeen olo oli onneksi maratonaamuna paljon parempi ja pääsin starttiviivalle. Siinä matkan aikana kelasin vaikka minkämoista tunnetta läpi, tuli ärsyyntymistä jäätävästä ruuhkasta jossa jouduin alkukilometrit juoksemaan, kun ensikertalaisena päätyi viimeiseen lähtöryhmään. Kompastuin vielä omiin jalkoihini kymmenen kilometrin kohdalla, ja polvet menivät verille asti. Siitä jännitystä, että toivottavasti ei pahemmin käynyt, jotta selviää vielä seuraavasta 30 kilometristä. Puolimaran jälkeen alkoi kunnon juoksuflow ja vauhti alkoi kiihtymään loppua kohden. Matkan aikana kelaili monenlaista mietettä ja lopulta maalissa kuitenkin kaikkien näiden vaiheiden jälkeen oli hivenen pettynyt olo. Sitäkin oloa piti miettiä, että miksi ihmeessä olen pettynyt juuri juostuani ensimmäisen maratonini.. Ihmisruuhkassa juokseminen ei ollut nautinto, enkä tavoittanut neljän tunnin rajapyykkiä, MUTTA juoksin siltin ensimmäisen maratonini. ja siitä saa ja pitää olla ylpeä!! Onneksi taas ihanat ja rakkaat juoksukaverit saivat minunkin hymyn uudelleen nousemaan ja lopulta meillä oli aivan mahtava reissu pitkine illallisineen ja tanssipalautteluineen. Mutta olipahan tunnetta kerrakseen yhdelle tapahtumalle. ;)

Mikä tapahtuma on ollut pettymys?
Tapahtumassa ei sinänsä mitään huonoa ollut, mutta juoksukokemuksena vuoden 2014 Kuopion puolimaraton oli pettymys. Juoksin kyllä ennätykseni tuolloin, mutta se ei saanut minulle mitään erityistä tunnemylläkkää aikaa. Ehkä silloin aloin jo ymmärtää, että minun nautintoni tulee jostakin muusta kuin ennätysten tavoitteluista, ja silloin juoksutiet alkoivatkin viedä enemmän metsään ja luonnon rauhaan..

Minkä tapahtuman haluaisit kokea vielä uudelleen?
Haluan juosta vielä uudelleen jonain päivänä maratonin, en Tukholmaa, mutta vielä maratonin jossakin päin Suomea taikka maailmaa. :) ..ja voisin suorittaa uudelleen vielä viime heinäkuisen triathlonin perusmatkan uintiosuuden kauniissa kirkasvetisessä Valkjärvessä! Se oli niin huippua!:)

Mitä tapahtumaa suosittelisit ja miksi? 
Voisin nostaa tähän triathlonmaailmasta pikamatkan. Osallistuttiin pari vuotta sitten polttariporukalla triathlonin pikamatkalle, joka oli ihan ykkösjuttu. Morsian sai tietää sinä aamuna, että ollaan lähdössä kisailemaan ja tämä porukan heittäytyminen lajin pariin sai hurjan hyvää mieltä aikaan. Suosittelisin siis lähtemään triathlonin pikamatkalle sellaisella hyvällä tyttöporukalla, vähän heittäytymistä kehiin ja uskaltautumista uusien lajien pariin.



Mistä tapahtumasta vielä haaveilet?
Ei lienee tule yllätyksenä minua pidempään seuraaville, mutta maastossa tai jopa vuoristoissa järjestetyistä ultramatkoista. Some day. :)




Ps. Postauksen kuvat sieltä täältä urheilullisista tunnelmista, ei minkään mainitun tapahtuman yhteydestä. :)

Millaisia throwback-tunnelmia siellä suunnilla on? Vastailkaahan omat muistonne kommenttiboxiin, taikka tehkää ihan omakin postaus blogiin. Linkkaa sitten alle, jos olet väsännyt oman blogipostauksen, niin käyn mieluusti lukemassa tunnelmia. :)

maanantai 1. helmikuuta 2016

Tammikuun herkkulakko taputeltu

Hei hurjan ihanaa helmikuuta ystäväiset! Kylläpäs on valvotun työyönkin jälkeen mieli virkeä, kun katselee tuota siniseltä taivaalta möllöttävää aurinkoa. Tänään on myös erityisen hyvä mieli siitä, että vuosi starttasi suunnitelmien mukaan. Nyt on päästy irti joulun seudun sokeririippuvuudesta ja palattu normaaliin, terveelliseen ruokavalioon. Tärkeimmät pointit herkkulakon onnistumiseen ovat ihan perusjuttuja, mutta tässäpä ne koostettuna.

Säännöllinen syöminen, 4-5 ateriaa päivässä, ei liian pitkiä ateriavälejä. Paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja. Proteiinia ja hiilaria, hyviä rasvoja lähes joka aterialla. Ei ylimääräistä napostelua aterioiden välillä.








Ennakointi juhlatilanteisiin - varaudu kieltäytyväsi kohteliaasti leivonnaisista tai kerro jo etukäteen, että olet herkkulakossa ettei tarvitse varata mitään. Itse tein näin pariin otteeseen, koska on erikoisempi ruokavalio ettei toinen näe vaivaa suotta. 



Nauti syömisestä ja tekemistäsi terveellisistä valinnoista. Herkuton tammikuu on kyllä sinänsä harhaanjohtava, koska koen herkutelleeni terveellisillä valinnoilla läpi tammikuun. En vain ole syönyt mitään leivonnaisia, karkkia, suklaata tai mitään, missä olisi lisättyä sokeria. Blenderi on kuitenkin käynyt kuumana, kun olen valmistellut ihania smoothieta ja aika ajoin pyöräyttänyt pannulla banaanilettuja. Sen verran rakastan kaikkea tuoreutta ja raikkautta, että herkuttomuus ei oikeastaan tehnyt edes tiukkaa. Näin ei ole tosiaan ollut aina, joten olen iloinen tästä pikkuisesta saavutuksestani! :) 


Tarkoituksena ei ole kuitenkaan jatkaa totaali herkuttomuutta enää pitempään, vaan kohta alan leipomaan Rubebergin torttuja ja mustaherukkajuustokakkua, kun huomenna saamme kylään "tupaantuliaisiin" rakkaat vanhempani ja veljeni. :) Mutta tämä herkuttomuus oli ehdottoman hyvä valinta tammikuulle! Tästä on hyvä jatkaa kohtuullisella linjalla ja säännöllisellä ateriarytmillä jatkossakin:) 





Oikein aurinkoista helmikuuta! Toivottavasti saamme nauttia näitä aurinkoisia talvipäiviä useastikin! Tämmöset maisemat vetää väkisinkin hymyn korviin:) Kevään tuntua!!

 Olikos linjalla muita herkkulakkoilijoita? Miten meni?:)