keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Alkuvuoden kooste liikkumisistani

Selailin tänään perinteistä alkuvuoden liikuntapäiväkirjaani, johon rustailen ylös liikkumisiani. Tarkoituksena ei ole kovin tarkkaa tilastoa ylläpitää, vaan ihan vain mielenkiinnosta kirjoittelen ylös millaisia liikuntaviikkoja onkaan tullut tehtyä. Samaan vihkoseen kirjoittelen ylös myös mahdolliset kiputilat taikka sairastumiset.. Näin kevätauringon kuumottaessa lenkkipoluilla olin jo tyystin unohtanut ne tammikuun paukkupakkaset.

Tammikuun liikkumiset koostui kotikahvakuulailusta, spinningistä, sählystä, kävelylenkeistä, juoksusta ja parista uintikerrasta. Tammikuun treenailut oli siis varsin monipuolista ja tuli juostua pari pitkääkin juoksulenkkiä, vuoden ensimmäisenä päivänä 22km ja puolestaan tammikuun lopulla 25 km. Yhteensä juoksukilometrejä kertyi 106 km. Keskimäärin liikuin tammikuussa kolme - viisi kertaa viikossa, ja tammikuun sain treenailla täysin terveenä. 

Tammikuussa  

 Nautiskelin juoksusta myös paukkupakkasilla - sää ei ole este.


Korkkasin Malminkartanon portaat polkujuoksulenkin päätteeksi

Nautin kauniista aurinkoisista talvipäivistä
Helmikuussa minua vaivasi talviflunssa, joka hillitsi menoa helmikuun ensimmäisen viikon, mutta tervehtymisen jälkeen liikkuminen jatkui aikalailla samankaltaisesti mitä tammikuussa. Kahvakuulailua, juoksua, kävelylenkkejä, uintia, salitreeniä ja kertaalleen sählyä ja spinningiä. Helmikuun ensimmäinen viikko meni flunssassa, jolloin vain kevyesti kävelin. Muutoin keskimmäisillä viikoilla liikuin 5-6 kertaa viikossa, viimeisellä viikolla kolmesti. Helmikuussa juoksin yhden pitkän juoksulenkin 20km, ja yhteensä juoksukilometrejä kertyi 68km. 

Helmikuussa 

Sain Kuopioon seurakseni mahtavaa ulkoiluseuraa Hannasta ja Tiinasta


Tehtiin Puijon portaissa mainio porrastreeni

Maaliskuussa tapahtui juoksuhurahdus. Siinä missä tammi-ja helmikuu oli varsin monipuolinen, alkoi maaliskuun liikkumiset toistamaan itseään. Viikko toisensa jälkeen näkyy juoksu,juoksu,juoksu. Voisi lienee siis epäillä, että kevätaurinko sai juoksujalat sen verran innostumaan ettei ole juuri muu houkutellut. Onneksi sentään maaliskuustakin löytyy edes muutama lihaskuntotreeni ja pari uintikertaa, jotta ei nyt ihan tyystin ole juoksuksi mennyt. Avoimien ovien päivinä liikuntakeskuksessa kävin myös pitkästä aikaa bodypumpissa ja bodycompatissa verestelemässä ryhmäliikuntamuistoja. Mutta kyllähän se juoksu ja ulkoilu on erittäin isossa osassa maaliskuun menoa. Ja siitä kertonee myös juoksukilometrit, joita kertyi maaliskuulta 163 km. Juoksun lisäksi metsässä on viihdytty myös patikoiden ja lumikenkäillen. Maaliskuussa on nautittu siis iso annos ulkoilmaenergiaa ja se itseasiassa vähän poskipäissä taitaakin näkyä kevätauringon aikaansaamana rusketuksena. Myös maaliskuun sain ulkoilla täysin terveenä ja ilman kolotuksia, joista olen varsin kiitollinen..

 Maaliskuussa

 Retkeilin Repovedellä 



Nautiskelin hankiaisista kevätauringossa 
 
Ihastelin metsän harmautta Pisan luonnonsuojelualueella 
 


Nautiskelin sulista teistä ja keräsin ilokilometrejä 
 

Lumikenkäilin koko päivän Tahkon mäissä ja metsissä huippujengin kanssa.





 Ja hämmästelin lukuisia kertoja iltalenkillä auringonlaskua, joka värjää taivaan niin kauniiksi. 


Aikamoisen hienoja muistoja on jo nyt kertynyt ulkoillessa ja urheillessa. 
Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää.  

Huhtikuussa toivon käyväni vähän useammin puntilla, jotta ei voimatasot häviä kokonaan lenkkipoluille.. ja odotan kyllä malttamattoma myös lumien sulamista, jotta pääsee kunnolla polkujuoksun pariin. :) 

Mitenkäs teidän liikkumiset ovat sujuneet alkuvuonna ja millaisia haaveita on nyt loppukevääseen ja alkukesälle? (Aikamoista, että voi jo alkaa puhumaan kesästä..huhhei) :) 


perjantai 25. maaliskuuta 2016

Retkellä Repovedellä

Olen nauttinut lomallani luonnon kauneudesta, ja odotan jo kovin parhaan retkeilykauden aloittamista. Vaikka toki talviretkeilyssä on oma hienoutensa, tulee kuitenkin luonnon kauneus esiin vasta kunnolla lumen sulettua ja toki mahdollistaa helpomman kulkemisen metsän siimeksessä. Voi miten monia lukuisia haaveita minulla onkaan tämän vuoden suomiretkeilylle, ja olen kovin uteliaalla mielellä, mitä kaikkea kaunista tämän vuoden aikana saakaan kokea. Juoksutapahtumakalenterin sijaan olen tänä vuonna kolunnut läpi luontoon.fi-sivustoa, josta löytää lukuisia retkikohteita ympäri Suomea. Ja oi että, mitä kaikkea haaveita sitä onkaan jo syntynyt..

Tällä viikolla kävin retkeilemässä Repoveden kansallispuistossa, joka sijaitsee Kymenlaakson ja Etelä-Savon rajalla. Repovesi on kyllä lapsuudesta jo tuttu, mutta vasta viime vuonna palasin näihin tuttuihin maisemiin uudemman kerran, kun sovittiin polkujuoksutreffit Hannan ja Tiinan kanssa. Jo silloin päätin, että se kerta ei jää viimeiseksi, vaan tulen palaamaan näihin maisemiin vielä uudemman kerran. Ja onneksi palasinkin, koska kevätpäivä pisti parastaan ja sain hämmästellä luonnon kauneutta lähes yksikseni kauniissa metsän siimeksessä. 



Tällä kertaa vein auton Lapinsalmen pysäköintialueelle, joka on lähimpänä Lapinsalmen riippusiltaa. Tarkoituksenani oli käydä polkujuoksemassa, mutta polut osottautuivat kuitenkin niin jäisiksi, että päätin vaihtaa patikointivaihteen kuitenkin päälle. Ei huono ratkaisu sekään. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja jää paukkui kyllä pelottavan voimakkaasti. Tällä alueella on lukuisia virtauksia ja joissakin kohdin jo oli paikoin sulaa, että tarkkana saisi olla jäälle menemisen kanssa.







Kävelin Kuutinniemen kanavalle, jossa istahdin kalliolle nautiskelemaan eväsleipää. Toki alueelta löytyisi hyvä kotakin, mutta halusin istuskella kalliolla ja nauttia auringon lämmöstä. On se vaan niin vinha fiilis, kun auringon säteet tuntuu jo niin lämpimältä. 







Parin tunnin patikoinnin päätteeksi istahdin vielä Lapinsalmen riippusiltaa ihailemaan ja katselemaan tätä maisemaa, sula järvi, sininen taivas ja auringonlämpö. Aika mahtava kevätpäivä. Tämä maisema sai polkujuoksijan heräämään ja haaveilemaan sulista poluista. Muistelin lämmöllä meidän viime keväistä polkujuoksuretkeämme näissä maisemissa. Juoksimme noin 24 kilometrin mittaisen Kaakkurin kierroksen. Kaakkurin kierros kiertää kaikki upeat luontokohteet lävitse ja matkan varrelta löytyy useita leiriytymispaikkoja. Soveltuu siis varsin myös parin- kolmen päivän patikointiinkin.




Sen verran haaveita minulle on syntynyt, että haluan juosta tänä vuonna Mäntyharjulta luontoreittiä pitkin Repovedelle, pituus on noin 35 kilometriä. Tarvitsen vain vähän huoltojoukkoja sitten Repoveden päähän ja ehkä matkan varrellekin.. Uskon, että sekin järjestynee. Odotan jo malttamattomana sopivaa ajankohtaa, jotta jo viime kesänä syttynyt haave saisi toteutua.

Meidän viime keväisestä polkujuoksuretkestämme Repovedellä pääset lukemaan täältä - Luonnossa sielu lepää - lähimetsää ja Repoveden kansallispuistoa. 
Näillä luontofiilistelyillä toivotan teille oikein ihanaa pääsiäisen aikaa! Menkää metsään, kolutkaa lähipolkuja, hämmästelkää luonnon kauneutta ja olkaa uteliaita - aivan kulman takaa voi löytyä huikeita maisemia. 

Rentouttavaa pääsiäisen aikaa!


maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kevätaurinko saa hymyilemään

Lieköhän muualla maailmassa ollaan näin innoissaan vuodenajan vaihteluista, mitä me Suomessa olemme. Tai ainakin osa meistä. Jaksan jokaikinen vuosi innostua valon lisääntymisestä, kevätauringosta, pajunkissoista, lintujen laulusta ja siitä ihanasta fiiliksestä, mitä kevät saa aikaan. Jokaisena keväänä tulee hykerryttävän hyvälle tuulelle ja iloitsee siitä valosta ja kevätauringon kauneudesta. Kun on tovin värjötellyt pakkasessa, on kevätauringon lämpö jotakin niin kutkuttavan ihanaa, ettei sisällä oikein malta ollakaan. Mutta mikäs sen parempaa, kuin ulkoilla oikein urakalla kun kevät pistää parastaan. 

Eilen nautiskelimme auringon lämmöstä pilkkireissulla. Miehen pilkkiessä, minä keskityin vain ihastelemaan auringon paistetta nauttien samalla pari kupposta kuumaa kahvia.. Sää oli sen verran houkutteleva, että tovin istuttua pilkkijakkaralla, päätin lähteä kotiin vaihtamaan juoksukamppeet ylle ja lähteä fiilistelemään kevättä juoksulenkille. Ja mitä maisemia taas löysinkään. Oi että. Päätin lenkin lopuksi vähän oikaista järven jään yli ja sekin oli niin siisti fiilis, kun hanki kantoi ja pystyi viillettämään järven jäällä. Hihi, ihan parasta.  Puolitoista tuntia haalin todellisia ilokilometrejä!! :)





Tänään puolestaan ajelin kotikotiin maaseudulle, ja aurinko sen kuin jatkoi paistamistaan. Ostin vähän aikaa sitten myös uudet kesälenkkarit, ja päätin lähteä testilenkille, kun pyörätiet pilkottivat sulaa asfalttia, joten ei ollut enää pelkoa liukasteluista. Tähän asti olen juossut pelkillä speedcrosseilla, jotka ei mahdollista kaikkein kevyintä askellusta. Tänään liekö sula tie ja auringonpaiste sai askeleenkin kulkemaan siten, että 5min/km-vauhti tuntui taas helpolta, ja tunnissa hurahti 12 kilometriä. Siisti fiilis, kun vauhtikin alkoi tuntua helpolta ja siitä sai hyvää endorfiinipöhinää!!:) 


Mutta kevät kaikkinensa on kyllä ihanaa aikaa ja houkuttelee meitä jokaista ulkoilemaan. Nyt kun lomailen, aion nauttia luonnon lumosta ja ulkoilmasta niin paljon kuin vaan riittää fiilistä. Huomenna suunnittelen ehkä vähän retkeilyä taikka sitten puuhommia, mitä nyt täällä maaseudulla myös riittää. Onneksi näillä säillä ei tarvitse hautautua neljän seinän sisälle, vaan saa sydämen kyllyydestä nauttia kevätauringosta!!:) 

Oikein ihanaa pääsiäisviikkoa kaikille!!

Onko siellä muita, ketkä menee kevätauringosta ihanan sekaisin? :) 

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Hetkessä elämisen taidosta

Ensi viikolla minulla on lomaviikko, ja tänään selailin matkakuumeissani vaikka mitä matkasivustoja, josko äkkilähdöllä starttaisi muille maille. Lämpöinen kevään tuulahdus tai jopa kesän kuumuus houkuttelisi. Järki kuitenkin takoo vastaan, ettei tähän saumaan tuo budjetti anna periksi, kun on vähän muitakin menoeriä jäljellä. Melkein teki mieli hyppiä tasajalkaa kuin lapsi konsanaan ja huutaa "mut kun mä haluun.."  Vähän jo ajatuksissani pohdin, että lomakin menee ihan hukkaan kun ei ole mitään suunnitelmia. Siinä vaiheessa jo sitten itsekin pysähdyin miettimään omia ajatuksiani, että mitä ihmettä.. ja siitä tämä seuraava ajatuksenkulku sitten lopulta lähti.

Aloin miettimään sitä, miten nykyaikana ihmisten on vaikea pysähtyä, olla tekemättä mitään aikatauluja tai suunnitelmia omalle elämälle. Joskus tuntuu, että tämä koko maailman aika toisaalta korostaa hetkessä elämisen onnellisuutta, mutta samalla kuitenkin kaikenlaisia elämyksiä ja huikeita unelmia. Jäin pohtimaan kuinka moni oikeasti osaa nauttia juuri tästä hetkestä. Pysähtyä arjen keskellä, hyväksyä myös sen, että on tylsää, eikä ole mitään tekemistä. Koko ajan ei tarvitse olla koko ajan mitään ihmeellistä tykitystä tai saavutuksia, tai saatika edes mitään tavallista arjen pyöritystä. Sinänsä huvittavaa, kun yleensä lasten suusta kuulee "mitä tehtäis, mulla on niin tylsää". Olemmeko me aikuisetkin osaltamme ajaneet itsemme samaan ansaan ja mielemme halajaa koko ajan jotakin tekemistä. 

Itse olen viime vuosina oppinut paljon sitä joutilaisuutta, hetkessä elämisen taitoa ja onnen pilkahduksen löytymistä juuri tästä hetkestä. Aina se ei ole helppoa, mutta huomattavasti helpompaa kuin vuosia sitten. Oli aikoja, jolloin arki oli erittäin aikataulutettua, jotta ei jäisi aikaa edes joutenololle. Ehkä se oli osin omien ajatustenkin pakoilua, ei tarvinnut kohdata syvimpiä mietteitä kun koko ajan oli meno päällä. Nyt liika aikataulutus ahdistaa. Eteenpäin on siis menty. Nykyisin nautin myös yksinolosta, enkä pelkää omia ajatuksiani. Tie tähän pisteeseen ei ole ollut helppo, mutta olen oppinut armollisuutta itseäni kohtaan, enkä halua suorittaa enää elämää. Välillä saan itseni kiinni suorittaja-ajatuksista, mutta silloin on syytä heti pysähtyä ja päättää, etten lähde enää mukaan siihen oravanpyörään. Tottakai aika ajoin pitää olla suunnitelmia ja unelmia, sitähän en tällä tarkoita, mutta välillä on hyvä myös antaa arjen viedä tasaisuudellaan, ja silloin arki voi yllättää. Viime aikoina olen tehnyt hyvin vähän mitään suunnitelmia, edes seuraaville päiville taikka saatika viikoille. Olen halunnut elää tässä hetkessä. Nyt "lomakiukuttelunkin" jälkeen vain jään positiivisena odottamaan, mitä kaikkea ensi viikon lomaviikko tuo tullessaan. Millaisia onnen pilkahduksia saatan löytääkään, tavallisen arjen keskeltä.   



Joskus jos on kovin kiire, ja koko ajan elää "askeleen edellä" voi jäädä moni kaunis asia huomaamatta.. kuten nämä kauniit talvimaisemat, jota tänään kuvailin rauhallisella kävelylenkillä ulkoilmasta nauttien. 






Mukavaa viikonjatkoa kaikille! 
Millaisia ajatuksia teksti herätti?

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Miten juoksu kulkee?

Heiiipähei ja oikein mahtavaa lauantaita! Täällä möllöttää aurinko täydeltä terältä, ja se jos mikä saa hurjan hyvälle mielelle. Istuskelin tovi sitten terassilla ja nautin siitä, kun aurinko jo todella lämmittää ja linnut visertää. Kyllä on sellaista kevään tuntua, että ai että!! B)

Kevät houkuttelee yhä enemmän myös ulkoilemaan, ja sisäjumppailut onkin saanut viimeisten parin viikon aikana jäädä sivuun, kun olen halunnut nautiskella ulkoilmasta.  Viimeiset pari viikkoa onkin olleet juoksun täyteisiä. Viime viikolla juoksin peräti viisi kertaa ja tällä viikolla kolmesti. Molempien viikkokilometrit on olleet noin 50 kilometriä, joka on minulle varsin paljon. Ensi viikon ajattelin pitää juoksusta vähän kevyempänä, ja keskittyä puolestaan lihaskuntoharjoitteluun, jotta sekään ei unohtuisi tässä juoksuhuumassa. Ensi viikolla on tiedossa myös aika paljon muuta ohjelmaa, joten muutoinkin voisin vähän enemmän lepäillä, jotta on sitten hyvin energiaa pääsiäislomaviikolla! :)

Mutta mikäs viime päivinä on ollut juostessa, kun kevätpäivät ovat olleet niiin kauniita. Tämän viikon torstaina lähdin varhain aamusta jo juoksemaan pitkää, rauhallista lenkkiä ihaillen samalla kauniita Kuopion maisemia. Aamu oli varsin sumuinen, mutta ilma kirkastui lenkin loppupuolella. Lenkin päätteeksi kipusin vielä Puijon mäelle ja siellä taivas oikein hetkeksi repesi ja sain nauttia kauniista maisemista. Juoksin yhteensä 25 kilometriä varsin vaihtelevassa Kuopion maisemissa, ensimmäinen kymppi meni melko tasaisessa maastossa sataman seudulla, mutta loppu lenkillä olikin ihan kiitettävästi niin ylä-kuin alamäkeäkin. :) Tällä lenkillä kyllä taasen huomasi, miten rakastan näitä pitkiä lenkkejä. Mitä enemmän kilometrejä oli alla, sen nautinnollisemmalta meno tuntui ja hymynkare oli jatkuvasti suupielessä. Aikaa lenkillä hujahti 2:36 kaikkine kuvaustaukoineen. :)





Olen koettanut sisällyttää viikkoon myös yhden reippaamman juoksun, ja sen vuoro oli puolestaan tänään. Juoksin kympin aikalailla tismalleen samaan aikaan kuin viimekin viikolla, eli 49 minuuttiin, vaikka tänään vauhti tuntui välillä kovemmalta. Ehkä aurinkoinen ilma toi lennokkaamman vaikutelman verrattuna viime viikon harmaaseen loskasäähän. ;)  Täytyy tosin myöntää, että tämä vauhti on kyllä helpommaltakin tuntunut, mutta ehkä talvi syö vähän lennokkaampaa vauhtituntumaa. Tai sitten vaan on tovi näistä reippaista lenkeistä, ja kroppaa täytyy taas uudelleen virittää vauhtiinkin ;) Mutta selkeästi kyllä nautin enemmän rennoista ja pitkistä lenkeistä, mutta välillä on hyvä juosta vähän reippaamminkin.. Odotan kyllä jo tosi kovasti, että metsäpolut sulaa, jotta voi laittaa juoksurepun selkään ja lähteä ihastelemaan metsän lumoa piiiitkillä polkujuoksulenkeillä. Ne on niitä parhaita juttuja! :)



 Kokonaisuudessaan juoksu kulkee siis oikein mainiosti. Nautin suunnattomasti tästä harrastuksesta, omasta ajasta, luonnon lumosta ja ihanasta hiljaisuudesta, joka vallitsee näissä maisemissa.. Nyt tosiaan ensi viikolla vuorossa kevyempi ja palauttavampi viikko, jossa keskityn lihaskuntoon, liikkuvuusharjoituksiin ja rauhallisiin kävelylenkkeihin. :)

Oikein mainiota viikonlopun jatkoa kaikille! 

Mitenkäs siellä juoksu kulkee?