lauantai 31. tammikuuta 2015

Hymy tarttuu

Elämähän ei ole aina helppoa. Välillä sitä on notkahtanut polvilleen, kaatunut rähmälleen ja välillä tuntunut kuin kantaisi tuhannen kilon taakkaa. Poskille on valunut kaipauksen, surun ja pettymyksen kyyneliä. Mutta näin jälkikäteen katseltuna, kaikki ne vaiheet on tehnyt minusta minun. Eikä ketään muuta. Kulmia on hiottu välillä kovalla kädellä, muovattu ja käsitelty, jotta olisin tänään myös valmis menemään eteenpäin, seisomaan vahvoilla jaloilla, luottaen uskooni ja katsomaan tiukasti katsetta tulevaisuuteen, yhdessä mieheni kanssa. Aika mahtavaa, ja käsittämättömän onnellista. Mä oon hykerryttävän hyvällä tuulella, huolimattakin siitä että kurkussa karhentaa ja silmät punoittaa, eikä ole ihan maailman vahvin nalle fiilis. Mutta siltikin, kun katselee asioita vain oikealta kantilta löytää tästäkin hetkestä erittäin monta syytä hymyyn. 

Arjen ei tarvitse olla kuitenkaan kovin ihmeellistä ollaakseen onnellista. Pienet asiat ainakin meikäläisellä saa vain hymun huulille.


Talvimaisema, jos mikä saa ihan kylmät väreet aikaiseksi. Täysin sininen taivas ja huurteisen puut. Paukkuva pakkanen ja lumoava kauneus.


Kiireettömät lounas- tai kahvihetket ystävien kanssa. Ajatuksen vaihtoa, tunnelmointia, kuulumisia, yhteistä elämää.


Arnoldsin munkit. Näitä herkkuja on kyllä näin mahavaivaisena ikävä, mutta nappasinpa ostosreissulta matkaani moisen sydämen miehelleni arkiseksi yllätykseksi. Muutoin mieheni ei juuri leipomuksistani välitä, mutta kyllä munkki maistui:)


Arkiset välipalahetket ja lukuelämykset. Testasin ensimmäistä kertaa vihersmoothieta, johon tuli avocadoa, päärynää, lehtikaalia, pinaattia, taateleita ja appelsiinin mehua. Mielenkiintoisen väristä ja ihan jännän makuista. :) Riikka Pulkkinen oli uusi löytö, ja hänen tyylinsä todellakin uppoaa.


Hienostuneet aamupalahetket ihan yksikseni. Soijamaitoon tehty mustikkasmoothie, jonka makeutin taateleilla. Kahvia ja pari kauraleipää, jonka päällä salaattia ja uunilohta. Nams.


Ja ne hetket, jotka jäävät kuvien ulkopuolelle. Ystävät. Koti-illat. Lapsenvahtikeikat. Työkuviot. Puhelut vanhemmille ja sisaruksille. Helmikuun haaveet. Uudet tuulet ja unelmat.

Oikein mahtavaa viikonloppua! Ja erityisen ihanaa helmikuuta! Pian alkaa olla kevät! Wuhuu!!
Ja urheiluhullutukset alkaa olla lähempänä ja lähempänä. Joko kävit täällä lukemassa, mihin oon menossa?:)
Vinkvink. Tänään vielä ennättää saada edullisia ilmoittautumisia tapahtumiin.


Kirjoita kommenttiboxiin pari syytä hymyyn - jaetaan positiivisuutta ympärillemme!:)




torstai 29. tammikuuta 2015

Urheiluhullutuksia vuodelle 2015 - näihin olen jo ilmoittautunut

Hupsistahei joko se viikko vierähti siten, etten ennättänyt kirjoittelemaan. Blogin kirjoittaminen vaatii tietynlaisen mielentilan ja hetken, jotta luovuus pääsee valloilleen. Minulle se yleensä tarkoittaa aamupäivää, jolloin olen yksin kotona. Syön aamupalan, jonka jälkeen tulen koneelle ja uppoudun blogimaailmaan. Ja se hetki on just nyt.



Tänään ajattelinkin suunnata katsetta vähän tulevaan ja kertoa teille, mitä urheiluhullutuksia on tänä vuonna luvassa. Kirjoittelen, millainen tapahtuma kyseessä, millaisella mielellä sinne lähden ja miten aion valmistautua. 
 Ps. Useiden tapahtumien ilmoittautumishinnat muuten nousevat helmikuussa, joten käyhän varaamassa paikassa, mikäli tiedät jo, mihin tapahtumiin haluat osallistua. Vielä ehtii!


Toukokuu - Polkujuoksua Kuusamossa - NUTS Karhunkierros, 31 k

Kyseessä on  polkujuoksuseikkailu Kuusamon keväässä. Olen ilmoittautunut 31 kilometrin matkalle, joka esittelyn mukaan "tarjoaa reitin parhaat palat tiiviissä paketissa". Muut matkat ovat 160/80km, 53- ultramatkat sekä kahdeksan kilometrin valtavaaran huiputus. Edelleen tilaa on niin 31 kilometrin kuin 8 kilometrinkin matkoille. Ultramatkat täyttyvät ihan hetkessä ilmoittautumisen jälkeen. Kyllä niitä hulluja riittää. ;)

Lähden reissuun täysin seikkailumielellä. En ole ollut vastaavanlaisessa polkujuoksutapahtumassa., enkä oikeastaan tiedä mitä odottaa. Omat haasteensa  maaston lisäksi tuo sääolosuhteet, jotka voi Toukokuun keväässä olla mitä vain. Viime vuonna lunta oli todellatodella paljon. Mutta mennään katsomaan! Lähden seikkailuun ystäväni kanssa, joten onneksi voi yhdessä valmistautua ja miettiä erinäisiä varusteita, joita polkujuoksutapahtumiin tarvitaan. Tulee varmasti huikee suomiretki!:)

Olen nyt juoksennellut noin kerran viikossa poluilla, ja aion juoksumäärää nyt kevättä kohden lisätä. Suunnitelmissa on alkaa juosta pidempikestoisia polkujuoksulenkkejä. Kuopio onneksi tarjoaa hyvät mahdollisuudet polkujuoksuun ja tietysti kevättä kohden kun lumet häviää, pääsee totuttelemaan teknisiin juoksuosuuksiinkin. Mäkiäkin täällä riittää ihan mukavasti. Ajatuksena olisi pitkien polkujuoksulenkkien lisäksi tehdä salilla jalkojen voimatreeniä, koska paukkuja tarvitsee varmasti jalkojen lihaksiin Rukan tuntureita juoksennellessa, sekä harjoitella myös mäkijuoksua niin ylös-kuin alaspäinkin.

Tämmöisin ajatuksin, seikkailumielellä kohti uusia haasteita. Onneksi vastaavanlaisista tempauksista "ei hajuakaan mitä tuleman pitää"- on kyllä kokemusta. Pohdittavaa tässä keväällä riittää ehkä eniten varusteissa, mitkä kengät valitsen, millainen reppu jne. Jos hyviä vinkkejä, niin otetaan vastaan.

Tästä linkistä pääset katsomaan tosi upeasti tehdyn trailerin tapahtumasta. 



Heinäkuu - Triathlonia Vierumäellä - Perusmatka 1,5km/40km/10km

Tänä vuonna on käynnissä triathlonbuumi ja mm. Finntriathlon järjestää triathlonkisoja ympäri suomea läpi kesän. Tarjolla on monenlaista matkaa. Aloittelijoille pikamatka on juuri sopiva ja perusmatka tuo jo vähän enemmän lisää haastetta. Mielestäni puolimatka tarvitsee jo pidempää  treenaamista, joten se jääköön vielä tulevaisuuden haaveeksi. :) Viime vuonna tähän aikoihin ajattelin, ettei triathlon ehkä ole mun juttu. Viime kevään pyöräilyt Mallorcalla tosin saivat pohtimaan, että josko sitä sittenkin. Viime elokuun pikatriathlonissa fiilis oli ihan mahtava! Loppusinetti ilmoittautumiseen oli sadan kilometrin pyörälenkki H:n kanssa. Siinä me puolessavälin matkaa istahdimme pikku kuppilaan munkkikahveille ja paiskasimme kättä yhteen seuraavasta yhteisestä haasteesta. Kirjoitimme veikkauslapun toiselle puolelle "To be continued - Triathlon 1/4" ja kuvahan se piti ottaa tihkusateessa Vehmersalmen sillalla. Todistusaineistoa sopimuksesta. Kumpikaan ei voi skipata. Siitä se triahtlonbuumikin sitten lähti. Liityimme tänä vuonna triathlonseuraan erityisesti uintitreenien vuoksi. Pikatriahtloniin voi mennä harjoittelematta, mutta perusmatkan 1,5kilometrin uinti vaatii jo opettelua. Tällä hetkellä pyrin käymään uimassa ainakin kerran viikossa uimassa, mieluiten kaksi. Pyöräily on sitten minulle varmastikin se heikoin laji, mutta onneksi perusmatkan pyöräilyosuus ei ole ihan hirmuinen. Itselläni ei ole vielä maantiepyörää, mutta harkitsen josko sellaisen jostakin lainaisin. Lähden myös tähän matkaan hyvällä fiiliksellä, ilman mitään aikatavoitteita. Katsotaan mitä tuleman pitää! Toivottavasti huikeen hyvää fiilistä Suomen kesässä huipussa porukassa! 


 

Syyskuu - Perussettiä Kuopiossa - Puolimaraton

Ilmoittauduin myös jo puolimaratonille Kuopioon, koska ilmoittautumishinnat ovat nyt edulliset. Kotikaupungissa on aina kiva juosta. Voi lähteä kotoa vain kisapaikalle, eikä tarvitse tehdä juurikaan etukäteisvalmisteluita. Olen juossut Kuopiossa puolimaratonin kolmesti. Tänä vuonna Kuopion maraton kuitenkin uudistuu, joten täysin perussettiä ei ole luvassa. Reitti on uusittu ja lähtöpaikka on vaihettu Kuopiohalliin. Erityisen vivahteen tuo myös se, että maalialue on Kuopiohallin sisätiloissa, joten loppufiilistelyt pääsee juoksemaan sisäradalle. Olen lueskellut uudistuksia, ja mielestäni ne ovat olleet erittäin positiivisia. Ennen lähtö-ja maalialue oli Rauhalahden hotellin edustalla, joka oli hieman sumppu ja hankala. Ja sitäpaitsi maalisuora oli ylämäkeen. Jeah;) Uskon että nämä uudistukset ovat vain positiivisia , tuovat hyvää urheiluhenkeä ja luovat katsojillekin parempia mahdollisuuksia seurata maaliin tuloaKatselin myös uudistunutta reittiä, ja mielestäni se on ehkä hitusen helpompi kuin viime vuosina. Pitänee käydä ehkä testaamassa reitti ja kertoa todellisuus sitten. Mutta maisemat ovat taatusti upeat, koska juostaan paljon myös veden äärellä. Voin lämpimästi suositella ja toivottaa teidät tervetulleeksi juoksemaan Pohjois-Savon sydämeen! Puolimaratonille ei minun tarvitse erityisesti valmistautua, koska en aseta tälläkään kertaa mitään tavoitteita. Katsotaan millainen fiilis tuolloin onkaan! Ja onhan tässä kesällä jo kaikenlaista mukavaa, että tulee liikuttua taatusti monipuolisesti. :)

Tsekkaa sivut Kuopio Maraton - monta matkaa tarjolla!


Menen rennosti kohti näitä uusia haasteita. Pyrin liikkumaan monipuolisesti. Haluan elämyksiä, enkä juokse aikatavoitteiden perässä. Silloin olisi varmastikin viisaampaa keskittyä tiettyihin lajeihin. Pidän monipuolisuudesta ja uusista haasteista. Urheilutapahtumissa on tosi hyvä ja hauska fiilis, ja siksi onkin kiva aina sillöin tällöin päästä mukaan urheilujuhlan tuntuun. Tapahtumiin osallistumiset ei koskaan saa olla stressaavia, vaikka tietty pikkupaniikki niihin kuuluukin, kuten viime vuonna ennen maratoniakin. ;) Mutta se on sellaista mukavaa, erityisesti ensikertalaisen jännitystä, joka kuuluu asiaan.

Muitakin ilmoittautumisia saattaa tarttua matkaan mukaan, mutta ainakin polkujuoksutapahtuma ja perusmatkan triathlon antaa harjoittelulle suuntaviivaa. Pyrin huomioimaan viikottain sen, että viikossani tulisi erilaisia treenejä, eikä kokonaisuus saa olla liian kuormittava. Lepopäiviä pitää olla ja kehonhuollosta tulee huolehtia. Huomioin myös, että syön ja lepään riittävästi! Rennon letkeästi eteenpäin nauttien kauniista keväästä ja upeasta luonnosta. :) 

Nyt tässä tammikuun lopussa ollut pientä kolotusta niin jaloissa kuin käsissäkin, ja nyt tuli hieman flunssaakin. Muistuttaapa sen, ettei kehonhuoltoa saa laiminlyödä. Tämän päivän suunniteltu pitkis vaihtuukin palauttavaan kävelylenkkiin. Kroppaa ja oloa pitää kuunnella, eikä noudattaa mitään tiettyä ohjelmaa orjallisesti, vaan rennosti mukaillen. :)
 
Se on sitten kohta viikonloppu. Toivottavasti pikkuköhä heltiää pian, jotta pääsen osallistumaan viikonlopun uintileiriin. Jeij:) 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Minkäsmoisia suunnitelmia teillä on tälle vuodelle? 
Oletteko jo ilmoittautunut joihinkin tapahtumiin? 
Millä mielin treenailette? 
Olisiko jotakin kysyttävää tapahtumista, tavoitteista tai treeneistä - suap kysellä!


tiistai 20. tammikuuta 2015

Sporttinen viikonloppu Vierumäellä

Ajelin lauantaina hymyhuulilla kohti Vierumäkeä tapaamaan blogin kautta tutuksi tulleita mimmejä, joihin on saanut tutustua myös inreallife. Tapasimme ensimmäistä kertaa vajaa vuosi sitten crossfit-kokeilun ja illallisen merkeissä. Nyt olisi tiedossa Vierumäen viikonloppu. Tytöt ovat nähneet Etelä-Suomessa  polkujuoksun ja salitreenailujen parissa. Itse asun sen verran kaukana, etten ole tavannut tyttöjä kuin muutaman kerran. Onneksi laatu korvaa kuitenkin määrän. Näiden naisten kanssa tuntee olonsa niin rennoksi. Tiina sanoikin tavatessamme, aivan kuin olisimme pidempäänkin tunteneet. Niin helppoa on jutella niin keveistä kuin syvällistäkin asioista. Kertoa asioista, jotka täältä blogimaailmasta rajataan pois.  Tutustua aidosti.

Onneksi kuitenkin se mielikuva, mitä blogeista herää on myös usein todellista ja aitoa. Ainakin näiden naisten kohdalla.  :) 


On mahtavaa, että bloggaamisen kautta on tullut elämään tällaisia ihania tyyppejä! Meillä oli kyllä sen verran metka viikonloppu, että kyllähän tällaisia haluaa viettää lisääkin. Varasimme viime vuoden puolella ihan omakustanteisesti hotellihuoneen Vierumäen Scandicista. Vierumäki on tunnettu monipuolisista urheilullisista mahdollisuuksistaan, joten uskoimme että sieltä löytyi meille mieleistä puuhaa. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä. 

Lauantaipäivä starttasi heti kahdella ryhmäliikuntatunnilla. Vierumäellä on Activehours-viikko-ohjelma, johon voi osallistua kuka tahansa. Muutamiin tunteihin tarvitaan ennakkoilmoittautumiset, jotka voi varata netistä. Valikoimme aikatauluumme sopivat tunnit ja aloitimme lauantai-aamupäivän herättelemällä keskivartalon lihaksia ohjatulla core-tunnilla, josta tykkäsin erityisen paljon. Tämän vuoden tavoitteena minulla on vahvistaa entistä enemmän keskivartaloa ja lantion aluetta. Tämä oli juuuri siihen sopiva ja kirjailinkin jälkikäteen ylös joitakin treenivinkkejä, joita alan tekemään. Ei ollut mikään  syketouhutunti, mutta harvemminpa nämä coretunnit sellaisia onkaan. Yleisin virhe treenata corea on tehdä joitakin vatsoja hirveällä vauhdilla ja tällöin riskinä on, että treeni kohdistuu aivan muuhun kuin vatsalihaksiin.

Core-tunnin jälkeen menimmekin uuden lajitutustumisen pariin. En ollut aikaisemmin kokeillut TRX-treeniä ja olipahan kivaa. Tämä yhtälailla oli toiminnallista treeniä, ja siitäkös minä tykkään. Tämä treeni sopii myös kaikille, koska vastusta voi vaihdella "asennon" mukaan. Mäkihyppy- ja supermiesliikkeet olivat hauskimpia. Tämä oli jo sitten sykettä nostattavampaa settiä ja hiki tuli. :)

Ohjattujen tuntien jälkeen oli vuorossa lounas, jonka jälkeen mentiin vajuttelemaan mahaa, höpöttelemään ja köllöttelemään hotellihuoneeseen. Olimme illaksi varanneet pöydän hotellin ravintolasta, jota ennen halusimme käydä vielä ulkoilemassa ja uimassa.  Tiet olivat aivan peilijäässä, joten maantiejuoksusta ei kyllä tuolla säällä olisi tullut mitään. Onneksi se ei kyllä ollut edes suunnitelmissa, vaan veri vetää metsään. Hannan ohjaamana lähdettiin ihastelemaan Vierumäen maastoa. Kesällä on muuten taatusti upean näköistä luontopoluilla. Molemmin puolin aukeava järvimaisema tuo varmasti oman lumoavan vivahteensa. Kesällä sitten uusiksi näihin maisemiin!

Pirtsakkaan ulkoilun jälkeen lähdimmekin porukalla vielä uimahalliin, jossa me Hannan kanssa jaoimme toinen toisillemme vinkkejä uinnin tekniikoista ja treeneistä. Tiina ja Karkki sen sijaan jatkoivat juoksua, tällä kertaa tosin vedessä. Uinnin jälkeen menimme saunan lämpöön rentoutumaan ja haaveilemaan illan buffet-illallisesta.


Yksi parhaimmista hetkistä oli kyllä istahtaa illalliselle keskustelemaan ja nauttimaan ihanasta illallisesta. Söimme pitkän kaavan mukaan kolmen ruokalautasellisen illallisen ;) Suklaakakku ja kahvi sai tähän tehotyttöön energiapiikin ja houkuttelin muutkin katsomaan vielä hotellin tanssilattian menoa. Sori tytöt. :P Pikku pyörähdyksen jälkeen unimatti kuitenkin kutsui, joten hyvissä ajoin nukkumaan, että seuraavana päivänä taas jaksaa.

Aamu alkoi parhaalla tavalla, herkullisella hotelliaamiaisella.. Aamustakin jo samantien juttu jatkui. Viikonlopun aikana keskusteltiin kyllä todella paljon. Oli keveää ja syvällistä, hyvin mielenkiintoisia keskustelunaiheita. Porukka oli hiljaisena ainoastaan treenien jälkeen, kun oli kulunut tovi ruokailusta. Siinäpä tais olla ainoat hetket, mitkä sai nämä likat hiljaiseksi.


Aamiaisen jälkeen lähdin Tiinan kanssa salille tekemään treeniä ja tytöt lähtivät ulkoilemaan. Tapasimme treenailujen jälkeen vielä uimahallissa, jossa vielä vähän vesijuostiin ja rentouduttiin uimahallin virkistysaltaiden puolella poreammeessa. Sporttiviikonloppu päättyi lounaaseen. Lohikeiton äärellä fiilistelimme upeaa viikonloppua. Suunnittelimme viikonlopun kulun yhdessä ja maksoimme kaiken itse. Treenitunteja kertyi aika monta, mutta treenien luonteet olivat erilaisia ja monipuolisia, eikä näin ollen liian kuormittavia. Kokonaisuus oli siis suorastaan varsin järkevä. Mutta kyllähän lihakset osumaa otti, erityisesti minulla kädet oli kyllä aivan vötkylät. Penkistähän nousi jo melkein oma paino, että ihmekös tuo. :p Ja koskaanhan ei ole tapana liioitella. ;)

Siinä lounastellessa etsimme kalenterista jo seuraavaa yhteistä aikaa, koska tätä tapaa haluaa todellakin jatkaa! Onneksi minun ei tarvitse kuitenkaan odottaa seuraavaan livetapaamiseen, koska näiden naisten ajatuksia ja sporttailuja voi seurata myös blogien kautta.
Tiina kirjoittaa monipuolisesti hyvinvointia koskevia asioita.  Parempia polkuja - blogista löydät elämäntapamuutoksen tehneen naisen pohtivia tekstejä hyvinvoinnista, kuntoilusta ja elämästä. Tiinalla on myös erityinen kirjoittamisen lahja ja tekstit ovat helppolukuista ja selkeää luettavaa. Tiina kirjoittaa taitavasti asiasta kuin asiasta, pieni pilke silmäkulmassa. 

Karoliina kirjoittaa pirteää "Candy on the run" juoksu/lifestyle-blogia, joista huokuu ihanan positiivinen ja rento liikunnan riemu. Karkki kirjoittaa myös muusta kuin liikunnasta ja postauksia on aina kiva lueskella. Aitous, ilo ja positiivinen elämänasenne huokuu teksteistä. 

Hanna on kestävyysurheiluun hurahtanut nainen, joka menee rennon mielin ja päämäärätietoisesti kohti uusia haasteita. Hanna keskittyy pääosin Sporttaillaan- blogissaan urheilujuttuihin, joita on kyllä todella mukava seurata. Mutta osin hieman vaarallistakin, koska Hannan blogista voi löytää vaikka mitä uusia innostuksia.. Nimimerkillä perässä mennään maraton-polkujuoksu-triathlon.. :p



Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse.

Kiitollinen mieli koko viikonlopusta.
 Kohdata ja tulla kohdatuksi. Hyvin tärkeitä asioita elämässä. 
Kiitos. <3

Aurinkoista viikkoa kaikille!:)

Kiinnostaisiko sinua moinen sporttiviikonloppu?
Mitä lajeja haluaisit kokeilla?
 Entä mistä olet tänään kiitollinen?



perjantai 16. tammikuuta 2015

Päivä vain ja hetki kerrallaan

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun olin viime viikonloppuna veljen kanssa leffassa. Arvanette, mistä leffasta olikaan kyse. Paljon olin kuullut kehuja "Mielensäpahoittajat"-leffasta ja pitihän se käydä katsomassa, kun leffafriikki-veljeni tuli kylään. Oli erilainen kuin olin kuvitellut, mutta vaikutuin positiivisesti. Leffa oli ajatuksia ja tunteita herättävä, vaikka jossakin vaiheessa hitusen pitkäveteinen. Mutta lopulta kokonaisuudessaan kuitenkin katsomisen arvoinen. Kyllähän niitä kyyneleitäkin virtasi, herkkis kun olen. Olen työni puolesta ollut paljon iäkkäiden kanssa tekemisissä ja nähnyt minkälaisissa asunnoissa sitkeät sissit asuvatkaan. Sellaistahan se on. Ihmiset elävät täällä suomen maassakin melkolailla eritavalla. Ja toisten tyylit elää voivat herättää hämmästystä ja kummastusta. Kun seuraamme toistemme elämää, voi se tuntua niin erilaiselta. Viime aikoina on lunta tupruttanut kunnolla täällä päin suomea ja monet ovat eläneet pitkiä aikoja ilman sähköä. Itsekin kyllä maaseudun tyttönä kasvaneena, on ollut tuttua elää kynttilänvalossa ja keitellä ruokaa hellalla, kun ei ole sähköjä. Mutta voi ihme, kun sama tapahtui kerrostalossa. Meillä oli asunnossamme sähkövika ja kyllä oli nimittäin tyttö avuton, kun ei toiminut keittiössä minkäänlainen sähkövehje. Onneksi vika saatiin korjattua, eikä sähkötön elämä kauaa kestänyt, mutta kyllä näissä nykyajan asunnoissa aika pian tulisi sormi suuhun, jos ei sähköä olisi. Miten itsestäänselvyytenä monta asiaa pidämmekään. Ja toisaalta, sitten joskunjoskus rakennamme omakotitaloa, tahtoisin sinne hellan taikka jopa leivinuunin. Paras paikka on kotikotona istua leivinuunin äärellä ja katsoa tulta ja kuunnella tulen räiskettä. Niin rauhoittavaa.


 Toinen ajatus, mikä tässä meidän nykyajassa mietityttää on odottaminen. Kuinka se onkaan niin vaikeaa. Kirjoitin yhden lauseen ihan ylös elokuvan aikana, jotta muistaisin sen. "Jos ei voi odottaa, elämä menee kiirehtiessä."  Oletteko huomanneet, että jos joutuu odottamaan, melkeinpä jokainen räplää puhelintaan. Pitää keksiä jotakin tekemistä odottamisen aikana. Itsekin olen havahtunut kassajonossakin siihen, että kaivan puhelimen ja selaan jotakin. Jossakin vaiheessa on tullut vaan sellainen fiilis, että mitä ihmettä?! Enkö osaa enää odottaa ilman että teen yhtään mitään. Miten paljon me tarvitsisimme kuitenkin aikaa vain olla. Ei virikkeitä. Ei uutta informaatiota. Sitäkin hetkeä, kun on vaan niin tylsää.

Yksi syy miksi nautin ulkoilusta niin paljon on se, että saa vain olla hiljaisuudessa. En kuuntele koskaan musiikkia. Katselen ja ihastelen luontoa. Kuuntelen askelten töminää ja nautin. Siksi kaikenlainen retkeily luonnossa onkin mieleeni, koska pääsee pois kaiken informaatioähkyn keskeltä hiljaisuuteen. Aina ei voi lähteä kuitenkaan pois. Tälle vuodelle onkin opettelua elää tässä ja nyt. Eikä se tarkoita sitä, ettäkö koko ajan pitäisi olla jotakin hienoa ja upeaa elämystä. Ei, vain pienisiä arkisia hengähdyksiä. Etenkin nyt, kun se tässä elämäntilanteessa on mahdollista. Myönnän jännittäväni jo lapsiperheen arkea, jos sellaista meille joskus suodaan. Mutta mitäpä moisesta murehtimaan, se on tulevaisuutta. Nyt mennään näin, omalla rytmillä eteenpäin.



 Muumien Juksulla on muuten tähän asiaan liittyen varsin hyvä oivallus. 

" Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä jotka tekevät työtä ja raatavat. ja mitä hyötyä siitä on. Eräs sukulainen luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo. Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!" (Juksu)

Aina ei tarvitse saavuttaa kaikkea tässäjahetinyt. Kun malttaa vain odottaa, elämä vie eteenpäin. Hosumisella tai murehtimisella tuskin pääsemme yhtäkään askelta eteenpäin. Epätietoisuudenkin keskellä koetellaan meidän kärsivällisyyttä ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. Ja todentotta - välillä elämä vaan niin yllättää. Haaveet, toiveet ja unelmat voivat todellakin käydä toteen. 

Näistä ajatuksistahan voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta vielä näin sporttiblogina kirjoitan loppuun ajatuksen vielä urheilullisista tavoitteista. Muistattehan, ettei ne suoritukset määritä teidän arvoanne ja jos tuntuu tuskaiselta ajatella tavoitteita, niin älä aseta niitä. Tärkeintä, että mitä tekeekin, tekee sen rauhallisin mielin. Ole itsellesi rehellinen ja kuuntele, mitkä on niitä omia juttuja. Älä tee varsinkaan ulkoisesta paineesta mitään, että voisit näyttää itsellesi tai toisille ollaksesi jotakin. 
Sä riität, just nyt. Ei sitten kun.



 Oikein ihanaa viikonloppua! Iloa ja hymyä päivääsi! :) 


Kommenttiboxissa on tilaa ajatuksilla ja keskustelulle odottamisesta, suorittamisesta tai ihan mistä tahansa. Sana on vapaa mielensäpahoittamisellekin. :)

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kun suksi ei luista

Nyt muistan taas miksi rakastaankaan niin paljon juoksua. Vaatteet päälle, kengät jalkaan ja ulos. Juoksu on helppoutensa vuoksi kyllä vain niin mahtava harrastus, ainakin meikäläiselle, jolle tekniset vempeleet tuovat omanlaisensa haasteensa. 

Testasin pitkästä aikaa Pudasjärvellä hiihtoa. Sää oli kaunis, kuutamo valaisi iltalenkkiämme ja puitteet hiihtolenkille olivat suorastaan mainiot. Olisi mahtavaa kertoa upeasta hiihtoflowsta ja liikunnallisesta elämyksestä. Enemmän se taisi olla sitkeää eteenpäin menemistä ja  ajatuksissa pyöri "juosten olisit jo perillä". 

Hiihtoon liittyy mielestäni aivan liikaa välineurheilua. Pitää olla oikean kokoiset sukset ja sauvat, monot ja siteet. Hiihtääkö vaparia vai pertsaa. Millainen sää, millaiset voiteet. Huoh. Kyllähän siinä ärsytyskynnys jo herkästi nousee, kun joutuu miettimään ennen hiihtoreissua, että miten ihmeessä nämä siteet oikein toimii. 

Ei sillä, olihan se hiihto sentään ihan kivaakin. Ainakin hetkellisesti. Ihanan pirstakka pakkanen ja lumoava kuutamo. Ja jos osaisi tekniikkaa, niin taatusti olisi upea harrastus. Harmittaa ihan ettei meille ala-asteella opetettu laisinkaan vapaata hiihtotyyliä. Nyt sen opettelu tuntuu haastavalta. Ladulla on vähän hessuhopo-olo, kun joka raaja menee ihan eri suuntaan. ;) Mutta en sentään luovuta. Kyllä ajattelin vielä laduille mennä, kunhan pääsee jäälle. Siellä voi rauhassa harjoitella hiihtoa ilman pikkuistakaan mäennyppylää, joka tuottaa amatöörille vaikeuksia.

 Pudikselta käytiin pari kertaa hiihtämässä. Toinen hiihtoreissu tehtiin Iso-Syötteellä ja se oli aivan liian haastavaa maastoa. Tuli vain fiilis, että jospa pääsisi jo perille ja lähettäisiin juoksemaan. Ja niinhän me vielä hiihtoreissun päätteeksi pistettiin uudet tiimitöppöset jalkaan ja lähdettiin kuutamoon juoksemaan. Ja voi siskot sentään, tuntuikin niin mukavalle. Juoksu vaan on sitä jotakin.




 Tänä vuonna olen kuitenkin asettanut itselleni uudenlaisia tavoitteita ja kova halu on oppia uutta. Vaikka hiihto ei ollutkaan ihan euforinen kokemus, uskoisin että ajan mittaan se alkaa kyllä sujua. Ei kannata heti luovuttaa. Oli kyse sitten mistä harrastuksesta tahansa. Minulla on herännyt kiinnostus myös kokonaisvaltaiseen kehonhallintaan ja käsilläseisonta olisi kova juttu oppia. Syytän kuitenkin siinäkin (ja leuanvedossa) näitä tolkuttoman pitkiä koipiani. Minussahan ei sentään mitään heikkoutta ole. Jos ei osaa, on aina kyse välineistä tai pituudestani. Haha;)

Tuntuuko kenties tutulta? Mitkä on sinun sellaiset lajikokemukset, jotka alkuun ei sujunut kovin hyvin, mutta sitten syttyi flow? 

Tulipahan vaan mieleen, ettei se juoksukaan ole tainnut alkuun minullakaan mahtavalta tuntua. Alku on kyllä haastavaa, kun hengitys salpaantuu jo hetken juoksun jälkeen. Kylkeen pistää, käsiin koskee. Ryhti on väärä ja juoksuaskelkin outo. Kengätkään ei tunnu sopivan ja vaatteitakin on päällä aivan liian paljon. Olin unohtanut kokonaan, mitä kaikkea siihen aloittamiseen liittyykään. Mutta rohkeasti vain, askel askeleelta eteenpäin. :)

Ja muistutuksena itsellenikin. Viime kesänä aloitin vapaauinnin opettelun ja hädintuskin pääsin altaan puoliväliin ennen kuin puuskututti niin kovin. Nyt menee jo huomattavasti paremmin. Jeij. 1,5km "testiuintikin" jo omatoimisesti suoritettu. Se matka menee jo. Nyt vaan tekniikkaa hiomaan paremmaksi ja uintia vielä jouhevammaksi. Kyllä siis tälläkin iällä vielä uutta oppii. :)

torstai 8. tammikuuta 2015

Kevätkuhina - suomiretkeilyä

Kaveri kertoi, että hänelle iskee keväisin aina mahdoton vimma etsiä uutta asuntoa. Hän käyttää aikaansa haaveiluun ja erilaisten vaihtoehtojen selailuun. Tätä vimmaa kutsutaan kevätkuhinaksi. Samanmoinen hullutus on iskenyt tännekin. Tosin minun kohdallani kyse ei ole suinkaan asunnon etsimisestä, vaikka sellainenkin joskus ajatuksissa pyöriikin. Tässä kevätkuhinassa on kyse kaikenlaisista liikunnallisista hullutuksista, retkeilyistä, vaelluksista ja matkusteluista.

Vaikka vielä pakkanen paukkuu ennätyslukemissa ja puut ovat kauniissa lumikuurassa, puhun jo keväästä.  Olemme voiton puolella sen suhteen, että päivä alkaa pitenemään ja aurinko alkaa näyttäytyä yhä enemmän ja enemmän. Ja onneksi niin. Koska juuri tämä aika on avannut silmät taas näkemään, miten kaunista onkaan. Pitkä ja pimeä kaamosaika on selätetty, vuosi on vaihtunut ja saamme monessa suhteessa aloittaa puhtaalta pöydältä. Mikäs sen mahtavampaa. 

Vuodenvaihteessa tehdään usein lupauksia tai mietitään unelmia. Minun yhtenä unelmana tälle vuodelle on koluta Suomen kauniita luontokohteita ja ihastella tätä taivaallisen kaunista luontoa. Haaveilen toki myös ulkomaista, mutta ulkomaanreissujen toteutumista odotellessa voi retkeillä Suomessa ja etsiä aktiviteettimahdollisuuksia vaikkapa ihan lähipitäjistä.

Nyt tässä kevätkuhinassa olenkin selaillut läpi jo lukuisia eri kansallispuistoja ja vinkkejä talviajan retkeilyyn. Olisipa mahtavaa nukkua keskellä talvea myös jossain autiotuvassa. Ainakin ajatuksena se on mahtava, mitä se todellisuus lienee.

Tätä vuotta on eletty viikko ja olen ehtinyt jo toteuttaa pientä unelmaani seikkailla kauniissa Suomen maassa. Viime viikonloppuna starttasin auton nokan kohti pohjoista ja ajelin kaameassa loskassa ja lumisateessa Pohjois-Pohjanmaalle, ystävän tykö Pudasjärvelle. Keskelle suota kuulema. ;) Pudasjärven keskustasta noin 50 kilometrin päässä on Iso-Syötteen tunturialue, joka tarjoaa monenlaista  mahdollisuutta niin kesä- kuin talviaktiviteetteihinkin. Itse olen aikanaan opetellut Syötteellä lumilautailemaan, mutta tällä erää jätettiin lumilaudat kotiin ja vuokrattiin luontokeskuksesta lumikengät ja lähdettiin kipuamaan Syötteen huipulle. Mahto meillä olla kivaa!




Vuokrasimme lumikengät syötteen luontokeskuksesta, jonka pihasta lähtee myös lumikenkäreittejä ja hiihtolatuja. Luontokeskuksesta voi kysellä myös vinkkejä reitteihin ja nautiskella lounas-ja kahvipöydän antimista.

Tällä kertaa jätettiin kartat kuitenkin ostamatta ja lähdettiin tarpomaan lumikengillä kohti huippua. Lumikengissä oli ns. nousukarvat, jotka helpottivat jyrkissä kohdissa tarpomista. Tasaisella maastollahan lumikengillä on hitusen hassua kävellä, mutta tuolla hangessa ja rinteessa tarpoessa oivat pelit, jotka mahdollistaa huipulle nousun! Vieressähän menisi toki hiihtohissikin, mutta eipä kai kukaan sellaista käytä. ;) Huvittavaahan se tosin oli, että toiset tuli lumilaudalla offareilla alas ja me kivuttiin lumikengillä ylös. Huvinsa kullakin.


Mutta olipahan mainiot maisemat syötteen huipulta. Pakkanen oli napakka ja tuuli huipulla jo hyytävä. Kyllä sielu lepää katsellessa tätä Luojan luomaa kauneutta. Tähän aikaanhan päivä on Pudiksella varsin lyhyt, olikos reippaat kolme tuntia, joten me ennätimme sopivasti huipulle ihastelemaan auringon laskua. Tuommoisen huipun saavuttamiseen ei sentään koko päivää tarvitse varata vaan parin tunnin reissulla pääsee edes taas. Riippuu toki, minkälaisen reitin valitsee. Jyrkät kohdat oli hitusen haastavia, mutta nelinkontin niistä selvittiin. :) Huipulta oli hauska tulla myös alas, kun meno oli keveää. Lumikenkäilyn jälkeen olikin mukava mennä lämpimään luontokeskukseen syömään ja keräämään energiaa seuraavaa päivän aktiviteettia varten. Siitä myöhemmin sitten lisää:)
 Huippua huiputusvuotta kaikille! Nautitaanhan suomiretkistä tänä vuonna oikein erityisen paljon! 

Mitkä on sinun parhaat kansallispuistokokemukset? Onko kukaan nukkunut talvella taivasalla taikka autiotuvassa?

maanantai 5. tammikuuta 2015

Terveisiä Syötteeltä!

Pirtsakat parinkympin pakkasterveiset täältä satumaisesta talven ihmemaasta! 
Eilen oli niin kaunis päivä ja pakkanenkin maltillinen, joten oli oiva tilaisuus lähteä huiputtamaan Iso-Syötteen huippua lumikenkäilemällä. 
Ja voi siskot sentään, miten kivaa meillä olikaan tarpoessa puuterilumessa ja kiivetessä lumikengillä pitkin tunturin jyrkkiä kohtia. Olisihan hiihtohissilläkin päässyt, mutta eihän se olisi ollut sama. Mieluummin me tarvottiin umpihangessa nauraen ja iloiten tästä mahtavasta lajikokeilusta ja ihaillen näitä upeita talvisia maisemia.

Kirjoittelen lisää myöhemmin lumikenkäilyistä ja muistakin lajikokeiluista, mitä tuli kokeiltua tänä aktiivisena viikonloppuna täällä vuoden ekalla suomiretkellä Pudasjärvellä ja Oulussa. Nyt täytyy pakata kamat kasaan ja lähteä ajelemaan kotikonnuille. Viisi tuntia se matka kestää, mutta kyllä on ajomatka tämän kaiken arvoinen. 
Mahtava startti tälle vuodelle. Oon yhtä hymyä!

Eiköhän tehdä tästä vuodesta ihan huippu (huiputusvuosi) ja nautitaan meidän kauniista Suomesta! Nyt taitaa olla lunta tullut onneksi myös Kuopioonkin, joten voi jatkaa talvilajeihin tutustumista myös kotosalla.

Oikein mukavaa maanantaita!

Ps. Edellisessä postauksessani kyselin matkasuunnitelmia, löytyykö niitä teiltä? Kommenteilla ilahdutatte bloggaajaa enemmän kuin uskottekaan, jotenka olisi ihanaa jos naputtelisitte kommenttiboxiin vaikka niitä matkasuunnitelmia. Josko saisi vaikka vinkkejä seuraavaan suomi- tai maailman matkailuun:) Haaveiluhan se on ainakin mukavaa, vai mitä? :) 
Eikä aina tarvitse lähteä kovin kauas, jotta saa kokea upeita elämyksiä!:)