maanantai 25. huhtikuuta 2016

Aistien tykitystä

Keväällä voi..

Nähdä sen, kuinka talven jäljiltä luonto jälleen puhkeaa kukkaan. Leskenlehdet pilkahtelevat penkereille. Ruoho alkaa vihertää.

Kuulla sen, kuinka linnut visertävät.

Haistaa sen, miltä raikkaan vesisateen jälkeen tuoksuu.

Tuntea sen, kuinka kevätaurinko jo todella lämmittää.

Maistaa sen, miltä tuore grilliruoka maistuikaan.




Mutta jotta tämä kaikki kauneus ei jäisi näkemättä. 
ja nämä kaikkien aistien tykitys jäisi kokematta, 
olen päättänyt tovin pitää taukoa kirjoittamisesta. 
Hassua sinänsä. 
Hetki sitten olin täysillä innoissani taas bloggaamisesta, 
ja nyt tunne on päinvastainen.

Nyt kuitenkin nautin räntäsateesta huolimatta keväästä, oman pihan kuopsuttamisesta, pitkistä juoksulenkeistä, lihaskuntotreeneistä kotosalla, kevään ja alkukesän juhlahumusta, kirjan lukemisesta, grillikauden avauksesta.. ja kaikesta näistä ihanista kevään jutuista. Haluan nauttia täysillä jokaisella aistilla tästä keväästä ja kesästä! Toivottavasti niin teet sinäkin.

 "Kevään korvalla voi kuulla
pajunkissojen kehräävän
nähdä lesken etsivän lehtiään
tuntea yöpakkasen pureman
esikon iholla
jos vain kulkee kurkien auraamaa tietä
silmut auki."

Palaan päivien tai viikkojen päästä - sitten kun tuntuu taas hyvältä.
Sitä ennen kuitenkin toivon nautinnollista kevään jatkoa jokaikiselle! 
 - Satu 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Paluu poluille

Tällä viikolla pyörähdin Etelä-Suomessa aistimassa kevättunnelmaa, ja houkuttelin muutamaa ystävääni seurakseni Espoon poluille. Onneksi ihanat hullut ultramaratoonariystäväni tarttuivat syöttiin ja veivät minut tutustumaan Bodom Trail- reittiin. Bodom Trail on varmaankin yksi polkujuoksukauden starttaajista, joka juostaan kovin kauniilla Pirttimäen ulkoilualueella helatorstaina. Nyt minäkin pääsin näkemään minkämoisessa maastossa täällä etelässä kirmaillaan. Ja voi miten IHANAA, kun on jo lumet sulaneet ja tuona keskiviikkona aurinkokin paistoi täydeltä terältä ja oli miltei kymmenen astetta lämmintä. Meitä suorastaan hellittiin!

Lähdettiin matkaan Pirttimäen ulkoilumajalta. Hanna oli piirtänyt reitin maastokarttaansa ja suunnisti reitin sen avulla. Juoksenneltiin lumettomilla poluilla kauniissa metsässä, auringon pilkahdellessa puiden raosta. Oli aika siisti fiilis! Toki oman haasteensa toi uudet hakkuualueet, jotka pisti hämmästelemään reitin suuntaa, kun maisema oli sen verran muuttuvat. Välillä jouduttiin siis pysähtymään tutkailemaan tarkemminkin karttaa. Minä en tunne aluetta, enkä osaa  (vielä) lukea karttaa, joten vain kiltisti kipitin perässä ja nautiskelin lumettomasta metsästä.. Toisinaan Hanna mainitsi, että "tää on sitten oikeesti reitillä".. etenkin niissä kohdissa kun meni oikeasti suojuoksuksi. ;)








Bodom Trailillahan on kuulema sellainen erikoisuus, että se juostaan kahdessa pätkässä. Ensin 12 kilometriä, ja voit halutessasi jatkaa lopulle 9 kilometrille. Näin ensituntumalla 12 kilometrin matka sopii kaikille tutustujillekin, mutta loppuosassa päästään jo kunnolla polkujuoksun makuun, mäkiin, suohon ja mielenkiintoisiin kohtiin, joissa puolestaan minä kysyin "ai meneeks tää oikeesti tästä". Pieniä haastekohtia siellä on etenemisessä, mutta sitähän se polkujuoksu on. Mitä voi vaan tulla eteen. Liian helpoksi ei ole reittiä tehty, ja juuri hyvä niin. Jälkimmäinen reitti on myös todella kaunis, ja tarjoaa upeita maisemia. Ja jos ei hirveällä hopulla ole liikkeellä, kannattaa jäädä välillä edes hetkeksi ihastelemaan maisemia.. ja joskus myöhemmin tulla oikeasti ajan kanssa eväiden kanssa uudestaan. ;) 






Oli kyllä kertakaikkisen upea polkujuoksukauden startti ihanassa kevätillassa ja mahtavassa seurassa! Tätä ehdottomasti lisää, kunhan polut sulaa täältä "pohjolastakin". ;)

Leppoisaa sunnuntaita kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa! :) 

Onkos teille Espoon polut tuttuja? Onko joku osallistunut tai nyt osallistumassa Bodom Trailille?

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Ei ollut kaltevaa tornia Pisalla

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja kymmenen lämpöastetta alkaa todellakin tuntua jo kesältä. Haluan kuitenkin vielä hetkeksi palata talviseen tunnelmaan, ja ihanaan metsäretkeilyyn ystävieni kanssa. Ei tarvinnut mennä Italiaan asti aistiakseen Pisan tunnelmaa, vaan samanniminen mesta kuuluu niinikään kuntaliitoksen myötä Kuopiolle, (kuten Tahkokin): Pisan luonnonsuojelualue sijaitsee lähellä Nilsiää, ja on oiva kohde päiväretkeilylle. Me lähdimme ihastelemaan luonnon kauneutta harmaana kevättalven päivänä. Se metsän hiljaisuus, isot puut ja lumen narske kenkien alla loivat ihanaa tunnelmaa.. Olimme nakanneet selkäämme ison pinon puita nuotion tekoa varten, jotta voisimme grillailla avotulella makkaraa, ja nautiskella metsäretkellä eväshetkestä.





Pisan huipulle kohoava rinne oli varsin jyrkkä, ja siksipä siinä oli hyvä olla kaide, johon turvautua. Tosin talvella kaide kulki siellä jossakin polven korkeudella, ja siinäpä niin ylös-kuin alaspäinkin tultaessamme kikattelimme sille näylle, kun pitelimme kiinni kaiteesta joka oli siinä polvitaipeen korkeudella. ;) Maisemat Pisan huipulta oli kuitenkin valloittavat, ja näkyi kauas Kuopion ylle.



Pisan huipulta emme kuitenkaan löytäneet etsimäämme kotaa, jota ei kyllä ehkä pitänytkään olla. Nuotiopaikka siellä ylhäällä varmasti olisi ollut, mutta hivenen pakkastuulen puhistessa päädyimme lähtemään nuotiopuiden kanssa takaisin lähtöpisteeseen ja siellä lähellä olleeseen kotaan paistelemaan makkaraa. Ja eikä ollut huono vaihtoehto lainkaan. Kota oli viimeisen päälle rakennettu ja löytyi kaikki tarvittavat makkaratikuista ja pepun alustoista lähtien. Siinäpä me muutaman tunnin metsätallustelun jälkeen ihastelimme nuotiotulen räiskettä ja nautimme retkieväitä, jotka maistuu aina niin hyvälle.. vaikka kyseessä olisikin vain nahistunut sämpylä repun pohjalla. ;) 



Eväshetken päätyttyä pakkautui autoon savuntuoksuinen tyttötrio, ja kovasti jo haaveilimme seuraavastakin lähiretkeilystä. Toisella ystävistämme on pikkuinen taapero, jonka otamme kyllä seuraavan kerran mukaan ja valikoimme retkikohteen perheystävälliseksi. Sellaisiakin löytyy vaikka kuinka paljon aivan Kuopion lähituntumastakin. Pitäisikin laittaa ystäville viestiä, että milloinkas mentäisiin korkkaamaan kunnon kevätretkeily.. enää ei tarvitse toppavaatteita taikka lumisuojia. Kevät on tullut hurjaa vauhtia, ja lumet sulanut silmissä. Se ei minua haittaa vaan odotan jo, että nämäkin polut sulavat, jotta pääsen testaamaan Pisan kierroksenkin, jota jäin nyt jo tällä reissullakin haaveilemaan.. 



Pian päästään poluille pinkomaan, ja sitä odotan jo kovasti!!:)

Joko on siellä  polkujuoksukausi korkattu, taikka kevätretkeilykausi aloitettu?:)

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kuopion huipulle lumikenkäillen

Ennen kuin saamme alkaa nauttia toden teolla kevään vihreydestä palaan vielä talviloman retkitunnelmiin. Keräsin lomalla ulkoilmaenergiaa oikein toden teolla niin Repoveden kansallispuistossa kuin Kuopion kulmillakin. Kuopioonhan kuuluu muutaman vuoden takaisen kuntaliitoksen myötä myös Nilsiän seutu, jossa sijaitsee mm. yksi eteläisimmistä laskettelukeskuksista, eli Tahko. Kävimme siis aurinkoisena pääsiäismaanantaina tutustumassa Kuopion korkeimpaan kohtaan, joka nyt tämän kuntaliitoksen myötä on siis Tahkon mäki.. Ajateltiinkin suunnata suoraan Kuopion huipulle. Kuitenkin sen sijaan, että olisimme hurauttaneet hissillä ylös, pistimme lumikengät jalkaan ja lähdimme tahkoamaan mäkiä puolestaan ylös. Niin meidän kuin laskettelijoidenkin turvallisuuden kannalta otimme kuitenkin suunnaksi metsän siimeksen ja etsimme sieltä reitin kohti huippua. 





Aivan loppunousun me kipitimme ylös rinteiden vieressä kohti panoraama-kahvilaa, jossa istahdimme hetkiseksi ihailemaan kauniita maisemia ja siemailemaan kupponen kuumaa. Aika makiat oli maisemat.




Tovin istuttuamme selailimme vähän karttaa ja "eräoppaamme" etsiskeli meille sopivaa laavua, jossa voisimme nautiskella kunnolla eväitä. Laavu löytyisi toisen mäen nyppylän takaa, jonnepa me sitten lähdettiin suunnistamaan kompassin avulla. Tiedossa oli siis alas - ylös - alas ---menoa, ja sehän meille sopi vallan mainiosti. :)  Parin tunnin lumikenkäilyn päätteeksi löysimme laavun ja istahdimme nuotiotulen äärelle käristämään makkaraa, nauttimaan eväsleivistä ja kahvista. Kyllä nimittäin maistui hyvälle retkieväät ulkoilmassa. 



Eväshetken jälkeen oli suuntana siis jälleen Tahkon mäen huipulle koluaminen.




Lumikenkäretkellä vierähti kokonainen päivä mahtavassa auringonpaisteessa, hyvässä seurassa ja kauniissa maisemissa. Kotimatkalla istui autossa savuntuoksuinen, punaposkinen ja hyväntuulinen joukko, joka jo innoissaan mietti seuraavaa yhteistä retkeä. Eikä kauaakaan kun whatsapp-ryhmässä tulikin viesti jo seuraavasta huipun valloittamisesta, jonne itse en vain valitettavasti tällä kertaa päässyt mukaan. Huippua kuitenkin kun ystävinä on seikkailu- ja erähenkisiä ystäviä, joiden kanssa voi jatkaa luontokohteiden samoamista ja jakaa tätä fiilistelyä luonnon lumosta!! 

Tätä ehdottomasti lisää!! :) Kesällä meillä onkin mieheni ja yhden ystäväni kanssa suunnitelmana lähteä patikoimaan niin Ruotsin Kebnekaiselle kuin Norjan lofooteillekin. Voitte arvata, että täällä päässä ollaan pikkasen innoissaan.. ;)Sitä ennen kuitenkin nautiskellaan Suomen keväästä! 

Oikein ihanaa alkavaa huhtikuun ensimmäistä viikkoa!