sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Luonnon päivät

Kuinka moni on viime aikoina ihaillut aamuisin taivaan värikirjoa taivaalla? Kuinka moni on jättänyt kotihommat kesken ja rientänyt ulos auringon paistaessa, koska tällä säällä on ihan "pakko" päästä ulos? Kuinka moni näinä aurinkoisina päivinä hymyilee kilpaa auringon kanssa ja nauttii siitä valosta, joka tulvii sisään ovista ja ikkunoista? Kuinka moni kyhertelee onnellisena siitä, että pimein ajanjakso alkaa olla ohi ja pian luonto alkaa näyttää taas parastaan?


Voi siskot ja veljet sentään. Kyllä vain luontorakkaan sielu lepää tällaisina päivinä. Minä olen niin nauttinut taivaan värikirjoista ja auringonsäteistä. Eilen vietin useamman tunnin ulkona. Aamulla lähdimme pilkkireissulle, jota ennen kävin lenkkeilemässä jäällä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja auringonlämmön alkoi jo tuntea. Sain kalan, mutta en sen enempää. Eikä sillä niin väliä. Nautin auringonsäteistä ja ulkona olosta.


Vähän myöhemmin, jo auringon laskiessa päätin lähteä uudestaan jäälle ihastelemaan auringonlaskua. Hanki paikoitellen kantoi, välillä ei. Mutta oli hyvä tallustella. Jäällä  tunsi olevansa niin vapaa. Joka puolelta pystyi näkemään kauniita maisemia. Oli hiljaista, ja niin kaunista. Jäällä sai valita oman reitin, oman polkusi. Koskematonta baanaa ympäriinsä. Auringonlaskiessa violetin ja vaaleanpunaisen sävyt täyttivät taivaan ja en voinut kuin ihastella sitä luonnon kauneutta ja taivaan värikirjoa. 


Meidän luonto, kaikkina vuodenaikoineen on vain niin lumoava. Ja kevään tullessa, pimeimmän ajanjakson jälkeen, alkaan suorastaan sydän hihkua innostuksesta, kun tietää mitä kaikkea värien ilotulitusta ja luonnon kauneutta on taas tänä vuonna edessä. Luontohulluutta tämä on, ja niin ihanaa sellaista.

Olen suorastaan innoissani siitä, että satavuotiaan suomen kunniaksi tänä vuonna vietetään neljästi 
luonnonpäiviä. Yhteisten luonnonpäivien tarkoituksena on kannustaa ihmisiä luontoon nauttimaan tästä meidän säkenöivästä luonnostamme. Ensi viikolla, Helmikuun neljäs päivä on tämän vuoden ensimmäiset luonnonpäivät.  Sukella Talveen-teemapäivä kannustaa meitä kaikkia talviluonnon ihasteluun ja talviaktiviteettien pariin.  Eri puolilla Suomea järjestetään erilaisia tapahtumia tai tempauksia, joihin voi osallistua halutessaan taikka järjestää täysin oman retken tai tapansa nauttia talven tunnelmasta.  Voi kehitellä vaikka pilkkireissua, lumikenkäilyä, hiihtoa, avantouintia, luistelua, mäenlaskua, laskettelua.. mitä vain keksiikään :)

Kuopiossa on luvassa muun muassa 

 Lukuisia muitakin tapahtumia eri puolilta Suomea voit löytää luonnonpäivien sivuilta.

Tähän loppuun vielä  parin vuoden takaiset fiilistelyt Iso-Syötteeltä. Talveen sukeltaminen on kyllä tajuttoman ihanaa. Nautitaan siitä kukin tavallamme! Minä aion viettää luonnonpäivää varmaankin jossakin kansallispuiston poluilla patikoiden. Pakata kahvit ja eväsleivät reppuun ja lähteä nauttimaan talven tunnelmasta. Mutta muistattehan myös, ettei kauaksi aina tarvitse lähteä.  Koska ulkona on jo perillä. <3

Ja jos ensi viikonloppu on jo buukattu, niin ei hätää.
Luonnonpäivä voi olla joka päivä, ainakin minulle. :)

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!
Nautitaan luonnon lumosta. 
Luonnossa sielu lepää ja mieli virkistyy.

Miten sinä aiot viettää vuoden ensimmäistä virallista luonnonpäivää? Olitko kuullut luonnonpäivistä? Muita luontohulluja liikkeellä? ;)

tiistai 17. tammikuuta 2017

Lumirymyä poluilla & juoksukuulumisia

Ajattelin lähteä maanantaina poluille juoksemaan, ihastelemaan talven ihmemaata. Katselemaan kuurautuneita puita ja nauttimaan metsän hiljaisuudesta. Ja oi tosiaan, miten kaunis maisema minua odottikaan. Polkujuoksuksi sitä en kuitenkaan sanoisi. Enemmän lumirymyksi, kun toinen jalka upposi vähän väliä reiteä myöten lumeen. Lumikengät olisi ollut niille, vielä suht tamppaamattomille poluille varmasti paras ratkaisu. Mutta mitäs tuosta, polkujuoksu voi talvisin olla aikuisten lumileikkiä. Ja kyllähän metsään kannattaa mennä, sillä se maisema on niin taianomainen. Mutta mikäli ei halua muistuttaa olemukseltaan lumikuurautunutta puuta, voisi ottaa vaikka lumikengät matkaan. ;)



Lumirymyn päätteeksi lähdin vielä tielle juoksemaan ja ihastelemaan laskeutuvaa sinistä hetkeä. Juoksun helppous on tosin tainnut jäädä joulun sairastelujen myötä, mutta josko täältä pikkuhiljaa juoksukuntoa kasvateltaisiin kohti kevättä.. Tällä hetkellä oma juoksutavoitevauhti HCR:lla tuntuu kyllä melkoiselta.. mutta onhan tässä vielä aikaa. Ajattelin, että helmikuussa voisin tarkemmin suunnitella, miten juoksukuntoa lähtisi rakentamaan.. Tähän mennessä ei juoksumäärillä vielä oikein henkseleitä paukutella ;) 

Tammikuun ekat treeniviikot näyttää seuraavalta:
vko 1
ma: aamu: hiihto 30 min + kotijumppa, ilta: juoksu 5 km
ti: hiihto 45 min
ke: lepo
to: kävelylenkki
pe: juoksu 8 km + kotijumppa 30 min
la: liikkuvuustreeniä
su: rankka jalkatreeni (kyykkyjä, maastavetoa, askelkyykkyä, hyppyjä, loikkia..) 
(jalat otti huolella osumaa treenistä.. ;))

vko 2:
ma: kevyt juoksu +  kävelyä
ti: bodybalance 60min + uinti 35 min
ke: salitreeni kädet 
to: spinning 60 min, illalla hieronta
pe: hiit-kotijumppa 30min + hölkkää/ palauttelua 30min
la: "lepo" -- rankka työvuoro, ja yövuoro
su: kävelylenkki 60 min ja vähän kotijumppaa

Vaikka juoksumäärät ovat vähäiset, on treeniviikot kuitenkin varsin monipuoliset ja hyvin juoksuharrastusta tukevat. Mutta kyllä tässä alkaa kipinä olla pitkille juoksulenkeille.. siitä nimittäin onkin jo aikaa. Viimeeksi olen juossut yli 11 kilometrin lenkin marraskuussa! Ohhoh..
 

Mutta ajatella. Niin päivät pitenee. Kevät lähenee. Ja töissä puhutaan jo kesälomista. B) 

Ja itseasiassa. Nytkin olen "kesälomalla". Päätin pitää nimittäin tässä viikon lomaa, kun meidän perheessä on juhlahumua. Mieheni isoiso työuurastus saa päätöksen ja pian jännitetään hänen väitöstilaisuuttaan. Huikeeta, oon mahottoman ylpeä..  <3 ..ja minä vastaan jatkokaronkan suunnittelusta ja menuusta, ja jotta vältyn stressiltä, otin tätä varten ihan lomaa ettei tarvii työpäivien jälkeen juosta kaupoissa.. vaan voi valmistautua ihan rauhassa.. ja juosta silti niissä kaupoissa :) 

Nyt toivotan ihanaa viikon jatkoa kaikille! 
Hymyä ja hyvää tuulta!

Mites teillä juoksuhommat sujuu ja mitäs muuta kuuluu? Joko alkaa olla kevätkuhinaa ilmassa?:)


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Syvällisempää ajatusta - Sinä riität

Jokaisella meillä on tarina. Oma polku kuljettavana. 

Välillä tuntuu kuin juoksisi kuin nuori varsa kesälaitumella keskellä kukkaniittyä. Sykähdyttävän turkoosin meren rannalla lämpimän tuulen tuivertaessa hiuksia, ihastellen valtavan kaunista maisemaa ympärilläsi. 

Välillä tuntuu kuin jokainen askel kolahtaisi jokaiseen poluilla näkyvään kiveen saaden aikaa lisää tuskaa jo entisestään vereslihalla oleville varpaille. Joskus tuntuu, että kuljet kuin järkyttävässä risukossa, johon ei todellakaan edes aurinko paista. 

Ja kuitenkin lopulta havahdutkin maassasi pieneen leskenlehteen, joka puskeaa läpi keskellä kivikkoa. Nouset tunturin juurelle ja näetkin nyt vasta sen kauneuden, minkä läpi lopulta olet kulkenutkin.

Istahdat hetkeksi ihastelemaan, varpaat vereslihalla, polvet ruvella, mutta sydän täynnä kiitosta. Minä selvisin.



Elämä on lahja, arvaamaton ja ainutlaatuinen. Herkkä ja hauras. Ja jokaisella meistä on oma tarinamme taustalla. Elämän arvokkuuden ja myös jokaisen ihmisen ainutlaatuisen ymmärtäminen saa aikaan lempeyttä. Ei ole tarvetta tuomita, ei pystykään. Miksi tekisi niin? Mistä minä tiedän, mitä kaikkea toisen ihmisen elämän taustalla voikaan olla. Miksi hän tekee sellaisia valintoja elämässään tai toimii tilanteissa tietyllä tavalla. Jokaisella meillä on omat kokemukset, elämäntarinamme ja puolustusmekanismitkin, joilla toimimme erilaisissa tilanteissa. Ja oikeastaan juuri se tekee meistä jokaisesta ainutlaatuisen.

Onneksi me myös muutumme. Elämä koettelee ja vie eteenpäin. Polku on välillä paikoin kivistä ja askel painaa. Niissä hetkissä me opimme jotain itsestämme, ja elämästämme, jos annamme siihen mahdollisuuden. 

Kerron teille pienen kokemukseni.. Siitä hetkestä, kun tuntui että olin niin lopenuupunut. Niin väsynyt, että pienikin taakka tuntui nujertavan minut. Minua ahdisti. Minua pelotti, etten löytäisinkään enää sitä iloa, sitä vapautta jota olin saanut kokea. Pelkäsin, että masennun. Tuo hetki ja ajanjakso opetti minulle kuitenkin jotain ainutlaatuista. Mitä, jos masennun? Mitä, jos en jaksakaan? Pidänkö itseäni silloin huonompana? Kun en jaksakaan tehdä ja touhuta, ja olla organisoimassa ja järjestämässä? Ja kaikessa niin kyvykäs? 

Niinpä. Olinko sittenkin arvottanut elämääni jonkun sen perusteella, että pystyn ja kykenen? Olen vahva ja voimakas. Selviän mistä vain. Olinko luullut, että vahvuuteni onkin paras luonteenpiirteeni, jossa ei heikkoudella ole sijaa.

Ehei.. tuona ajanjaksona ymmärsin jotain ainutlaatuista. Ei se, että pystyn ja kykenen tee minusta yhtään parempaa. Enkä lisää onnellisuutta elämääni suorittamalla. En kyvykkyydelläni. Vaan jo ihan nyt juuri tässä voimat vietynä, syvästi uupuneena olen yhtä arvokas. Ja ehkä juuri siksi, koska siinä hetkessä sain riisua pois selästäni sen valtavan lastin. Käydä maahan makaamaan, hengittämään ja lepäämään. Ja ymmärtämään, että lopulta heikkous on vahvuutta. Koska sinun ei tarvitse. Sinä riität.  



Keskeneräisyydessäni olen kauneimmillani,
kuten sinäkin.
 
Olet arvokas. 
 Ole lempeä itsellesi..
Ja muistathan, että heikkous onkin sitä vahvuutta. <3

Valo on vahva, eikä irtoa meistä ikinä.
Himmenee vain, tai kirkastuu.
- Pia Perkiö-

 
Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!
Postauksen kuvat on taltioitua kuvia matkoiltani Suomessa ja maailmalla. 
Luonto puhuttelee.
 
Jos kirjoitukseni herätti ajatuksia, jaathan niitä kommenttiosioon. <3



torstai 12. tammikuuta 2017

Arjen pieniä iloja

Elämänasenteeni huokuu kiitollisuutta. Uskon positiivisuuden voimaan. En hermostu kovin herkästi tai anna negatiivisten tunteille liikaa valtaa. Tottakai niillekin on aika ajoin paikkansa, eikä niitä tarvitse ohittaa. Mutta välillä on syytä pysähtyä myös kysymään, auttaako valittaminen yhtään mitään. En itse saa negatiivisuudesta energiaa päivään, päinvastoin se kuluttaa.. Mieluummin keskityn positiivisiin asioihin ja koetan nähdä haastavissa asioissa ja tilanteissa myös jotain hyvää. Yksi läheiseni sanoikin minulle, että hieno piirre minussa on "loppumaton positiivisuus". Kertakaikkiaan.  :) Sitä positiivista mieltä haluan täällä blogissakin jakaa. 

Siksipä näin illan ratoksi ajattelin jakaa tältä viikolta muutamia asioita, jotka ovat saaneet hymyn huulille..

Auringonlasku. Pakkaspäivät sai värikirjon taivaalle. Aina niin ihastuttavaa. Vuodenajasta riippumatta.


Herkullinen chiasiemenvanukas ja lidlin kauraleipä. Pala haukattu ja smoothieta syöty, koska nälkä. ;) Bodybalance ja uinti kombo teki todella hyvää jumiutuneelle kropalle.. ja sai aikaan jäätävän nälän. Ei kuvaushifistelyjä tällä kertaa ;)


Kävelylenkki ja pitkä puhelu siskon kanssa. Ihana oli saada lenkkikaveri matkaan etänä.


Treenitreffit ystävän kanssa kello kuusi. Mahtava treeni ja draivi päivään. Hurjaltahan se tuntui herätä ennen puolta kuutta, mutta kyllä kannatti. Illalla olinkin jo sitten valmis ysiltä unille ja heräsin seuraavana aamuna seitsemältä. Levolliset kymmenen tunnin unet. Huippua!


Avocado-banaani-puolukkasmoothie. Blenderi on laulanut taas vähän ahkerammin, ja ai vitsit tää oli hyvää. Laitoin pienen kokonaisen avocadon, jäisiä banaanisiivuja ja puolukoita sekä soijamaitoa. Hivenen steviaa lisämakeutukseen. Tämä oli tosi herkkusmoothie. Suosittelen!


Mukavaa torstai-iltaa ja hyvää viikonloppua kaikille!:)

Millaisia pieniä arjen iloja sinun viikkosi on sisältänyt? 

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

2017 - Ready To Run

Voi tätä liikkumisen riemua, joka saa vuosi toisensa jälkeen jatkua! Miten mahtavaa, että on löytänyt lajin, josta saa niin hyvän mielen. Juoksunautinto saa laittamaan töppöset jalkaan kerta toisensa jälkeen ja juoksemaan lenkit säässä kuin säässä. Tällä viikolla jopa -20 asteen pakkasessa.  On tää vaan hieno ja helppo laji! Onnistuu ympäri vuoden, missä vain ja missä säässä tahansa :) 


Olen miettinyt tänä vuonna juoksun tavoitteita. Sitä ennen pysähdyin miettimään, mistä tähän on tultu. Yläasteikäisenä sählytouhusta syttyi liikkumisen riemu. Myöhemmin tuli lisäksi kuvioihin salitouhut ja juoksukokeilut. Aloitin kasvattamaan juoksukuntoa lampulta toiselle juosten, toisen kävellen. Muistan kuinka ihailin ystävääni, joka juoksi tunnin lenkkejä jo putkeen. Josko joskus minäkin. Säbätreenien ohella juoksukuntokin pikkuhiljaa kasvoi ja matkat pitenivät. Välillä jouduin pitämään juoksutaukoa polvivaivojen vuoksi. Vuonna 2009 juoksin kuitenkin ensimmäisen puolimaratonin (2:15:34), ja muutama vuosi sen jälkeen syttyi sitten todellinen juoksuinto. Kunto oli kasvanut ja juoksuvauhtikin noussut, ja vuonna 2013 juoksin toisen puolimaratonin. Tuo vuosi oli kuitenkin HCR:lle epäonnen vuosi. Reitti oli vajaamittainen, muistaakseni muutama sata metriä? Tuosta huolimatta olin todella iloinen saavutuksestani (vajaamittaisella 1:47:33). Täyden puolimaratonin olisin juossut 1:50 tuntumaan. Huikeaa!

Tuon jälkeen juoksuinto vain jatkui. Nälkä kasvoi juostessa. Matkat pitenivät ja tuli uusia tavoitteita. Nyt viime vuosina puolimaratonin mittaisesta matkasta on tullut perussettiä ja viime vuonna maratonkin meni miltei extempore. On ollut triathlontouhua ja swimrunia, sekä monenlaista kestävyyttä vaativaa patikointia. Liikkumisesta on tullut elämäntapani ja kaikenlaista touhutessa on kuntoni kasvanut ja kroppa vahvistunut. Olen treenannut mielestäni maltillisesti ja juoksukilometritkin ovat varsin pieniä verrattuna joihinkin juoksijoihin. Mutta mitäpä muihin vertaamaan, kun itselle tämä on ollut sopiva tapa touhuta. Olen ollut itseäni kohtaan lempeä ja kuulostellut kroppaa. Olen syönyt paljon, jotta on ollut energiaa liikkua ( ja myös siksi että tykkään ruuasta. ;)). Olen pitänyt huolta unen riittävyydestä ja umpiväsyneenä olen skipannut treenit. Olen pitänyt joka viikko lepopäiviä ja pitänyt huolta palautumisesta.  Ja näin kolmikymppisenä olen kovemmassa kunnossa kuin koskaan. Onhan minulla toki vielä paaaljon haasteita, yläkropan vahvuus ei ole ihan sitä luokkaa, mitä haluaisi. Mutta pikkuhiljaa etenen ehkä siinäkin.. Jalkajumpat nyt vaan saa syttymään enemmän. Kaikkein tärkeintä kuitenkin näissä vuosissa on ollut se, että olen todella nauttinut siitä mitä teen. Olen nauttinut jokaisesta askeleesta. Aidosti. Vaikka välillä tottakai reisiä hapottaa ja askel ei ole keveimmillään, on tämä laji, jota rakastan.. ja jonka parissa haluan jatkaa. Laji, joka saa hymyilemään.


Tälle vuodelle olen miettinyt  neljä päätavoitteita. Olen pitkään ollut fiilisjuoksija, enkä ole treenannut systemaattisesti mitään tiettyä tavoitetta kohti. Nyt koen kuitenkin, että on sen aika. Mieli on tässä hommassa mukana eikä tavoitteet tunnu ahdistavalta. Päinvastoin. Tavoite innostaa ja inspiroi! Siispä tänä vuonna aion lähteä ennätysjahtiin niin ajan kuin matkan pituudenkin suhteen. 

TAVOITTEET VUOSI 2017


ENNÄTYSJAHTIIN PUOLIMARATONILLE
Sain blogin kautta osallistumisoikeuden Helsinki City Runille, joka juostaan toukokuussa. Tuonne tapahtumaan lähden parantamaan ennätystäni, joka on tällä hetkellä 1.43:52. Olen kerran juossut yksikseni puolimaratonin mittaisen matkan alle 1:40, johon koetan tähdätä myös tänä keväänä. (APUA!)

VALMISTAUTUMALLA MARATONILLE
Viime vuonna maraton meni miltei kylmiltään alle neljään tuntiin (3:54:45). Mitä kävisi, jos tänä vuonna valmistautuisin siihen? Aion testata. Ajankohta kesä-syksy? Vielä auki.

PITKÄÄ MATKAA SWIMRUNISSA
Uintia ja juoksua luonnossa. Aivan parasta. Tänne lähden ystävän kanssa nauttimaan matkan teosta ja huikeasta luonnon lumosta.. ja koetan sinnitellä kovemman luokan triathlonistin perässä.

ELÄMÄNI EKA POLKU-ULTRAJUOKSU
Haluan tallata tänä vuonna juoksupolkuja pitkään, pidempään kuin ikinä. Tähän haluan valmistautua huolella, joten ajankohta on varmastikin syksyllä ruska-aikaan. Kenties oma juoksuvaellus esim. karhunkierroksella taikka jokin ultramatka tapahtumassa? 


Näitä tavoitteita kohden mennään yksi tavoite kerrallaan. Keväällä alkuun puolimaratonia kohden, sitten maratonia ja swimrunia, sekä loppuvuodesta sitten ultrajuoksu. Tavoitteet eivät ole kuitenkaan treenimetodeiltaan toisia poissulkevia, ja siksi olen miettinyt seuraavia menetelmiä, joilla lähden liikkeelle. 

Keskivartalo kuntoon - coretreenillä paketti takuuvarmaksi tulevia  haasteita varten
Marraskuussa alkanut corehaaste (50 coreliikettä / päivä) on jatkunut siitä lähtien ja keskivartalo tuntuu vahvistuneen. Kun juoksee kovaa tai pitkään, on erittäin tärkeää, että keskivartalo on kunnossa. Tähän panostan läpi vuoden, jotta varmasti polkujuoksu-ultrassakin keskivartalo pysyy vahvana. Tämä olisi tärkeää toki kaikille, joten haastan myös muita mukaan treenaamaan keskivartaloa! :)

Lihaskunto kestäväksi -  salitreeniä/ryhmäliikuntaa/kotijumppaa 2-3x/vkossa
Lihaskunnon osuutta ei voi vähätellä. Juoksija tarvitsee vahvat reidet ja pakarat, jotta jaksaa punnertaa ylä-ja alamäissä. Koko kropan vahvuutta tarvitsee myös toki arjen askareisiin, joten lihaskunnosta on tärkeää pitää huolta.

Kehonhuolto - päivittäiset liikkuvuustreenit ja rullailut
Kehonhuoltoa ei sovi unohtaa, jotta ei tekeminen tyssähdä heti liiallisiin jumeihin ja rasituksiin. Tässä osuudessa mun pitää vähän enemmän tsempata.

Monipuoliset juoksutreenit - Juosta kovvoo ja hilijoo, pikkusia pyrähyksiä ja pitkään
Monipuolinen treeni on tärkeää. Nyt keväällä valmistaudun puolimaratonille ja kuvioon tulee intervallitreenit.  Ei  ole ollut minun ykkösjuttuja, mutta jos tahdon tavoitella aikaparannusta puolimaratonilla, on astuttava epämukavuusalueelle. Juoksutreenejä muokataan tavoitteiden mukaan pitkin vuotta. :)

Monipuoliset pitkät yhdistelmätreenit - myös muuta kuin juoksua - hiihtoa/pyöräilyä/uintia/sauvakävelyä/patikointia
Pelkkää juoksua en aio harrastaa, vaan yhdistelemällä monia lajeja pysyy juoksukuormittavuus maltillisena ja kroppa iskukykyisempänä. Kestävyystreenit on parhaita. Näiden osuus kasvaa sitten maratonille ja erityisesti ultralle valmistautuessa.

Uinti
Uinti on mahtava liikkumismuoto. Sopii todella hyvin myös juoksijalle. En ole nyt lopputalven aikana käynyt lainkaan uimassa, joten hallille täytyy ehdottomasti lähteä, jotta olisi edes joku mahdollisuus pysyä ironwoman-swimrun-parini perässä ensi kesänä. ;)

Ja mikä tässä kaikessa on edelleen tärkeintä. 
Juoksuilo. Liikkumisen riemu. Syy mikä saa kerta toisensa jälkeen lenkkipoluille.


On tärkeää muistaa, että tavoitteita kohti menemisen on ehdottomasti annettava enemmän kuin se ottaa.

Tavoitteet on mietittävä  muun elämäntilanteen mukaan. Joskus on ajanjaksoja, erityisesti muutosten äärellä, jolloin ei vaan jaksa kaikkea, eikä pysty. Ja silloin on todellakin ok keventää ja vähentää. Kiinnittää huomio muuhun kuin juoksuhömpötyksiin. Niistä ajatuksista olen kirjoittanut enemmän täällä "Elämänhallinnasta muutosten äärellä."

Itselleni on tärkeää nauttia matkanteosta. Olla ilomielellä, vaikka välillä hampaat irvessä. Elää tässä ja nyt. Fiilistellä. Olla kiitollinen terveydestä ja tästä mahdollisuudesta edes asettaa tämänkaltaisia tavoitteita. Kuulostella kroppaa ja huoltaa sitä. Pitää huolta siitä, että mieli pysyy matkassa mukana. Ja lopulta, Edetä askel kerrallaan. Se riittää.

Oikein ihanaa liikunnallista alkanutta vuotta! Tee asioita, joista nautit. 

Oletko sinä asettanut tavoitteita tälle vuodelle? Millä mielellä liikkumisen suhteen tähän vuoteen?

tiistai 3. tammikuuta 2017

Uuden vuoden mietteitä, lupauksia

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2017! Miten ihanaa, että uusi vuosi starttasi talvisella tammikuulla. Pakkaspäivillä ja lumisateella. Tänään jopa auringonpaisteella.


 Näin vuoden alussa moni miettii uuden vuoden tavoitteita ja lupauksia. Minäkin. On mukava miettiä, mitä vuoden aikana tavoittelisi. Uuden vuoden lupauksiin liittyy kuitenkin usein negatiivinen sävy. Monet kun tuppaavat miettimään "en enää ikinä"-tyyppisiä lupauksia. Karkkilakot, tupakkalakot, kesäkuntoon jne. ovat varmaan tyypillisiä vuodenvaihteen juttuja. Moni tokaisee kuitenkin, ettei tee mitään lupauksia. Ei ne pidä kuitenkaan. 

Entäs jos tänä vuonna lupaisimmekin jotakin sellaista, mikä saisi meidät innostumaan. Entä jos lupaisimmekin jotain enemmän. Kuten Endorfiinimetsästäjä blogissaan kirjoitti: "Miten kävisi, jos leikkausten sijaan luvataankin lisäyksiä?"  

Niinpä, aivan mahtava ajatus. Mitä haluaisinkaan tänä vuonna enemmän.


Enemmän retkiä.


Enemmän ulkona syömistä. 


Enemmän hymyä ja hassuttelua.


Enemmän hiihtoa ja muita talvilajeja.



Enemmän luontokohteita.




Enemmän kiireettömiä aamuja.


Enemmän elämän pienistä tähtihetkistä nauttimista.


Enemmän armollisuutta, lempeyttä ja hyvien puolien etsimistä.

 
Enemmän elämistä tässä ja nyt. 


Onnellista, rakkaudentäyteistä ja ihanaa uutta vuotta! Toivottavasti teillä vaihtui vuosi mukavissa merkeissä. Täällä ainakin. Paljussa istuessa, ilotulituksen pauketta kuunnellessa. Muutoinkin vuoden ensimmäiset päivät on mennyt ihanasti siskon perheen kanssa touhutessa.  Kuvista varmasti välittyykin ihana yhdessäolo, luonnonlumo ja juuri ne arjen pienet helmihetket, joita toivon tällekin vuodelle yhä enemmän.

Mitä sinä voisit luvata itsellesi tänä vuonna enemmän? Miten siellä vuosi vaihtui?