torstai 28. heinäkuuta 2016

Ylihuomenna puolimaraton - viime hetken vinkit ja fiilikset

Havahduin juuri tuon kaiken swimrun-pöhinän ja siihen liittyvien varustepohdintojen jälkeen, että ylihuomenna olisikin jo aika laittaa uudestaan lappua rintaan ja lähteä juoksemaan tämän kesän ensimmäistä puolimaratonia. Osallistun Tampereella ensi kertaa järjestettävään Tampere Countryside Marathonille*, joka tarjoaa vaihtelevaa maastoa ja alustaa perinteisten asfalttimaratonien rinnalle. Matkavaihtoehtoja on 12 km myllynlenkki, puolimaraton ja täysmaraton. Itse starttaan puolimaratonilaisten joukossa.

Olen juossut paljon pitkiä lenkkejä viime vuosien aikana, ja tällekin vuodelle puolimaratonin mittaisia lenkkejä on kertynyt lukuisia, mutta kesäkuun pohjekipuilut ja heinäkuun helteet (vai mitkä lie) ovat pitäneet juoksumäärät kyllä minimissään, ja lauantaina lähdenkin juoksemaan kesän ensimmäistä juoksupitkistä.. Toki poluilla on tullut koluttua hyvinkin pitkään, mutta kuitenkin perinteikkäämpi puolimaraton eroaa polkujuoksusta ainakin vauhdin osalta. Vauhtikestävyystreenejä olen juossut varmaan viimeeksi toukokuussa.. Ja vauhtikestävyystreenithän olisi niitä omimpia valmistamaan juuri puolikkaalle. Mutta ei hätää - juoksutapahtumiin voi lähteä ihan vain fiilistelemään ja nauttimaan uutukaisesta tapahtumatunnelmasta. Katsotaan sitten lauantaina mikä on juoksufiilis ja hyvältä tuntuva juoksuvauhti. Oman lisänsähän tuo mahdollinen heinäkuun hellepäivä, joka kannattaa huomioida jo nyt valmistautuessa matkaan. 

Lauantain puolimaraton tulee olemaan minun kuudes puolimaraton ja kahdestoista urheilutapahtuma johon osallistun, joten kisavalmistelut ovat jo suht tuttua, joten ajattelin koota tähän muutaman muistutuksen niin itselleni kuin toisillekin.


Riittävä nesteytys
Lauantaina saattaa olla hellepäivä, ja tänäänkin hellettä piisaa, joten nesteen tarve lisääntyy. Helteessä juokseminen on kova koetus kropalle, ja nesteytys on erittäin tärkeää. Itse juon vettä ja urheilujuomaa, jossa on suoloja. Kannattaa laittaa vettä ja juomaa pulloihin, jolloin tulee myös varmistettua että tulee juotua riittävästi.

Puolimaratonin aikana en tule ohittamaan yhtäkään juomapistettä, vaan huomioin riittävän nesteen saamisen myös juoksun aikana. 

Syö hyvin 
En itse tarvitse puolimaratonille erityistä hiilihydraattitankkausta, koska syön monipuolisesti koko ajan. Tärkeää kuitenkin huomioida, että syö riittävästi ennen juoksua, jotta on puhtia pohkeissa. Tarvittaessa nappaa matkaasi mukaan myös lisäenergiaa, jos olet niitä käyttänyt. Itse otan mukaan pari geeliä spibelttiin, mutta en välttämättä niitä tarvitse.  

Kevyt vaatetus
Joskus sitä on sortunut laittamaan ihan liikaa päälle. Tosin kesällä on ehkä luontaisempaakin ajatella, että pärjää topissa ja shortseissa. Näissä vermeissä pärjää myös syksyllä, joten en suosittele pitkiä vermeitä päälle - vaikka sataisikin, koska juostessa tulee kuuma! Lippis/huivi kannattaa muistaa ainakin maratonille lähtiessä.
  
Hymyä ja hyvää tuulta
Rento mieli, hyvä fiilis ja hymy huulilla takaa juoksuelämyksen. Joten niillä mennään kohti lauantain puolimaratonia ja maalaismaisemia!:) 

 

Hurjasti tsemppiä kaikille! Nähdään Tampereella! Tulkaa nykäisemään hihasta, jos tunnistatte. Ketkä olikaan lähdössä matkaan mukaan? :) 

Heräsikö jotain kysymyksiä? Mitkä on sinun viime hetken vinkkisi puolimaratonille? Millaisin fiiliksin? Onko mukana ensikertalaisia?:) 

Ja vinkkinä vielä - vielä ehtii myös ilmoittautumaan, jos juoksu maalaismaisemissa alkoi houkuttelemaan. Käypä katsomassa juoksemaalla.fi

*Osallistumisoikeus saatu blogiyhteistyön kautta.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ensikertalaisen kokemuksia ja ajatuksia swimrunista / Porkkala Swimrun 2016

Terveisiä Porkkalasta, Upinniemen saaristosta jossa kisailtiin viime lauantaina toista kertaa järjestettävä Porkkala swimrun. Osallistuin yhdessä Hannan kanssa kuntosarjaan, jossa taivallettiin yhteensä noin 14 kilometrin rengasreitti, josta noin 2,6 km oli yhteenlaskettuna uintiosuuksia. Kuntosarjan lisäksi oli myös kilpasarja, jossa matkat oli lähes tuplat. Lähdimme swimruniin seikkailumielellä ja myös hyvin tiedonjanoisena etsimään vastauksia kysymyksiin ja haalimaan kokemuksia tästä uutukaisesta lajista. Itse bongasin tiedon swimrunista vasta viime vuoden syksyllä muutamista blogeista. Laji vaikutti niin sekopäisen hauskalta, että itsellekin syttyi into kokeilla lajia.Juosta nyt pitkin metsiä kumipuku päällä ja uida saaresta toiseen. 

swimrun.fi

Swimrunin, eli kotoisammin uintijuoksun tausta löytyy wikipediatiedon mukaan Ruotsista, jossa laji on kehitelty. Virallinen swimrun-kilpailu  "Ö till ö" on järjestetty kymmenen vuotta sitten. Tämä skaba on tietolähteiden mukaan yksi rankimmista kestävyysurheilukilpailuista ja sinne päästääkseen täytyy käydä kilpailukarsinnoissa. Suomessa ensimmäinen virallinen kisa "Solvalla Swimrun" järjestettiin vuonna 2014 ja Porkkala Swimrun puolestaan ensikertaa viime vuonna. Ihan vertailun vuoksi maininta, että Suomessa ensimmäinen virallinen triathlonkilpailu on järjestetty vuonna 1983, joten swimrun-touhu on todellakin vasta aluillaan.

Swimrun-tietoisuus ei ole levinnyt kovin laajalle, ja monet asiat herättävät kysymyksiä. Ajattelin vastata tässä postauksessa muutamiin kysymyksiin, joita itseäni mietitytti ennen kisaan lähtemistä ja joita minulle on esitetty lukuisia kertoja kertoessani tästä uudesta innostuksestani.  
Huom: Nämä ajatukset pohjautuvat vain ja ainoastaan yhteen kuntosarjan kisakokemukseen, joten ottakaa vinkit vastaan varauksella. ;)  
 
Vaihdetaanko varusteita uinti-ja juoksuosuuksien välillä?
Noup, ei vaihdeta. Koko reitti taivalletaan samoissa varusteissa. Toisin sanoen uit ja juokset märkäpuvussa, maasto-tai suunnistuskengät jalassa, uimalakki päässä, uimalasit ja mahdolliset uinnin apuvälineet: pullari ja lättärit matkassa. Tämän lisäksi mukana pitää olla järjestäjän määräämät pakolliset varusteet, jotka Porkkalassa oli märkäpuvun lisäksi uimalakki, pilli, ensiside ja kartta, sekä kilpasarjassa emit-leimauskortti

Voiko märkäpuvussa todella juosta? Miltä tuntuu uida kengät jalassa?
Märkäpuvussa voi tosiaan juosta, ja yllättävän hyvinkin. Meillä oli käytössä molemmilla tavalliset märkäpuvut. Swimruniin on kehitelty myös omia märkäpukuja, joissa on huomioitu paremmin niin juoksu-kuin uintiosuuksien tarpeet, mutta kuntosarjassa selviää kyllä ihan tavan märkkärilläkin. Kengät jalassa uiminen tuntui alussa haastavalta. Siinä joutuu tekemään enemmän töitä, että jalat pysyy pinnalla eikä jää laahustamaan perään. Tämän vuoksi swimrunissa on sallittua käyttää myös pullaria, joka auttaa siihen ettei kenkien paino haittaa uinnissa, ja toisaalta antaa myös jalkojen levätä uintiosuuksilla.

Porkkala Swimrun -facebook.
Porkkala Swimrun - facebook

Mitkä kengät on hyvä valinta?
Kengät, jotka ei ime sisäänsä vettä ja niissä on tarpeeksi pitoa. Kenkien valintaa pähkäilin pitkään ja onneksi valitsin nastalliset suunnistuskengät, jotka oli Porkkalan kallioiselle ja kiviselle reitille nappivalinta. Kyyläsin toistenkin kenkävalintoja, ja näkyi nastallisia kenkiä ja hyvän pito-ominaisuuden omaavia polkujuoksukenkiä. Muista laittaa jalkaan myös sukat hiertymisiä estämään.

Miten pakolliset varusteet kuljetetaan mukana? 
Siinäpä kysymys, joita pähkäiltiin edellisiltana. ;) Päädyimme juoksuvöihin, joihin laitettiin vesitiiviisti pakatut pakolliset varusteet. Tämä ratkaisu oli varsin toimiva, vaikkakin alkuun jätin itse spibeltin liian löysälle, ja kisan aikana kiristin sen hyvin tiukasti vyötärön ympärille.

Miten lisänestettä kuljetetaan mukana? Tarvitseeko reppua?
Varmaksi en osaa sanoa, mikä olisi järkevin valinta. Itse halusin lisänestettä matkalle mukaan, ja ajattelin kokeilla toimisiko juomapussin virittäminen märkäpuvun alle. Erittäin järkevää siis testailla kaikkea uutta itse kisan aikana, mutta kokemuksiahan sitä oltiinkin lähdössä hakemaan. ;) Virittelin Hannan avustuksella juomapussin alaselän kohdalle, ja letku selkää myöten märkäpuvun kaula-aukosta ulos. Minulla on hitusen iso märkäpuku, ja erityisesti juuri vatsan alueella on tilaa, joten tämähän toimi oikein mainiosti. Takuuseen en tosin mene, että tämä olisi muille toimiva ratkaisu, mutta tulipahan testattua että tuolla märkkärillä toimi mainiosti. Tosin kuntosarjassa en tarvinnut lisänestettä lainkaan, vaan järjestäjien tarjoamat huoltopisteet olivat riittävät. Pikkureppujakin oli nähtävissä muutamilla, joten kaipa sekin hyvä ratkaisu ainakin pidempään matkaan lähteneille.

Liikutteko koko ajan parina vai onko kyseessä viestiosuuksia?
Swimrun on joukkuekilpailu, eli koko matka edetään yhdessä parin kanssa. Kyse ei ole siis viestistä. Säännöissä mainitaan, että maalla etäisyys toisistaan saa olla maksimissaan sata metriä ja uinnissa kymmenen metriä. Tämä touhu on tiimityötä, ja sekös on parasta!

Millainen fiilis Porkkala swimrunista jäi?
Aivan huikea! Reitti oli käsittämättömän upea. Reitti kulki pitkin upeita saaristomaisemia. Sää oli hiukan harmaa ja se sai näyttämään maisemat niin utuisen kauniilta. Ilma oli tyyni, joka teki uinnista erityisen nautinnollista. Etenimme hymy huulilla nauttien kauniista maisemista. Juoksuosuudet olivat lähestulkoon polkujuoksu-tai jopa suunnistusreitin tyyppistä: kalliota, kiviä, metsäpolkuja, sammalta, meren rannassa rantahiekkaa, nousua ja laskuja. Reitti oli erittäin hyvin merkattu, joten sai vain nauttia matkanteosta. Reitti oli välillä hiukan tekninen, mutta se sopi meille polkujuoksua rakastaville oikein mainiosti. Tykättiin reitistä kokonaisuudessa todella paljon! Ja meressä uiminen - aivan mahtavaa. Minulle järven lapselle meri näytti kauneutensa, raikkautensa ja kirkkautensa. Ai että, voiko vielä fiilistellä lisää?? ;)

Tiimityö Hannan kanssa sujui mainiosti. Molemmat lähdimme seikkailumielellä ja elämyksia hakemaan, kummallakaan kun ei ollut lajista sen suurempaa kokemusta. Varsinkaan Hannalla, joka testaili ekaa kertaa lajia vasta pari päivää ennen tapahtumaa. Minähän sentään muutamia kertoja olin märkäpuku päällä pinkonut pitkin metsäpolkuja. ;)  Meillä oli mukana niin pullari kuin lättäritkin, nekin ihan uusia juttuja mutta hyvinhän niitä opin käyttämään reitin aikanakin. Tosin Hannalle uintiosuudet oli hiukan raskaampia ilman mitään apuvälineitä, minun fiilistellessä apukamojen kanssa vieressä. Tiimihenki oli superia, nautimme elämyksestä ja näistä maisemista. Ai että. Kiitos Hanna - sielunsisko tästä jaetusta elämyksestä. Kiitos sille tiimille, joka toi pullarin puolimatkaa vastaan, kun se karkasi matkasta. Kiitos Porkkala Swimrun-järjestäjille upeasta elämyksestä ja todella hyvästä reittisuunnittelusta. Nautimme. 

Hannan fiiliksiä ja rapsaa tapahtumasta voit lukea: Porkkala Swimrun 2016.
Tosin yksi ikävä asia reitillä oli - maali tuli liian varhain. ;) Sen verran nautinnollista oli matkanteko, että tätä touhua olisi tahtonut vielä jatkaa!! Siispä arvanette, että nälkää jäi ja tämä ainutlaatuinen kokemus on koettava myös joskus toiste, ja nyt pidemmällä matkalla! Voi olla, että silloin on toinen ääni kellossa maaliin saapuessa. ;) 

Helteistä heinäkuun viimeistä viikkoa kaikille ja liikkumisen riemua! 
Heräsikö lisää kysymyksiä, joihin kaipailisisit vastauksia?
Onko sinulle swimrun-lajina tuttu?

Ps. Asiantuntijoiden vinkkejä ensikertalaisille voit lukea Endorfiininmetsästäjän blogista:"10 ohjetta swimrun-tapahtuman ensikertalaisille"


torstai 21. heinäkuuta 2016

Heinäkuun helmihetkiä

Tällaiselle kesänlapselle, fiilistelijälle ja luontorakkaalle tunnelmoijalle kesä tarjoaa parastaan. Luonnon lumoava kauneus, yöttömät yöt, auringonlaskut ja taivaan värikirjo saa päivä toisensa jälkeen hämmästelemään luomakunnan kauneutta. Kesässä on myös kaivattua rentoutta välillä kiireisenkin työarjen keskellä. Heinäkuu on kyllä ollut jo tähän mennessä täynnä helmihetkiä, vaikka ei vielä edes kunnolla lomamoodiin ole päässyt..(mutta kohta pääsee:)).

Tässä pieni ripaus erityisiä onnenhetkiä, joita tämä kuu on sisältänyt. Siirryin heinäkuun alussa uudelle vuosikymmenelle ja voin sanoa, että tämä kolmekymppinen nainen on enemmän kuin onnellinen. Syntymäpäivänäni ystävät yllättivät täysin tällä kaikella kauneudella. Niin ihanasti somistettu maja, kaikki mahtavat tarjoilut, kauniit sanat, saunominen, uiminen.. Ja parasta toki oli rakkaiden, ihanien naisten seura. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että lähelläni on lukuisia ystäviä, jotka ovat todella lähellä sydäntä. Kiitos. Teitte syntymäpäivästäni ikimuistoisen. Ja sääkin oli lumoava, kuin tilauksesta ;)


Vaikka mitään juhlia en itse ollut edes suunnittellut, yhtä juhlaa kolmekymppiset kuitenkin olivat. Olivat siskon tytötkin halunneet leipoa minulle kakun ja laittaa kynttilätkin. Eihän synttärikakku ole mitään ilman kynttilöitä, sanoivat. Hemmottelua jatkettiin pienellä reissulla Viroon, joka kyllä oli suunniteltu jo etukäteen. Menimme vanhempien ja siskon perheen kanssa kylpylään Rakvereen, joka sijaitsee noin tunnin päästä Tallinnasta. Pieni miniloma arjen keskellä teki terää ja äidin ostama hemmottelupaketti kruunasi kyllä reissun. Kiitos vanhemmille - pysyn aina pikkusatuna. <3


Ja sitten nämä pienet kesän ilot, metsässä samoilut ja mustikanpoiminta. Eipä paljoa onneen vaadita. Vattupuskassa ja mustikkamättäillä olen viihtynyt useampana päivänä lukuisiakin tunteja. Mutta mikäs siellä korvessa ollessa. Ihan parasta. 

Heinäkuu on sisältänyt myös hyvin leppoisaa urheilutunnelmaa.. Tarkoituksena olikin kevennellä viikko Kolin pitkän polkujuoksuretken jäljiltä, mutta samalla moodilla on kyllä jatkettu tähän saakka. Kuukausi sitten suunnittelin aloittavani jonkinlaisen juoksuohjelman Tampere Countryside Marathonilla juostavaa puolikasta varten. Se ajatus jäi kuitenkin  toteuttamatta. Mieluummin vietän kesän rennosti ilman mitään erityistä tavoitteellisuutta. Liikkuminen on kuitenkin minulle elämäntapa, ja se tulee automaattisesti kyllä siinä sivussa, joko uiden, kävelylenkkeillen tai omakotitalossa pihahommia puuhaillen. Varmasti kelien viilletessä ja syksyn raikkauden tullessa taatusti innostuu taas pitkillekin juoksulenkeille, mutta nyt viikon päästä mennään kyllä kesän eka pitkis hyvin fiiliksen mukaan! :) 


Huomenna starttaa kesäloma, ja aivan alkuun lähden nauttimaan loman aloitusta Etelä-Suomeen ja hyppään uusiin elämyksiin - Porkkalan swimrun- huumaan. :) Instagramissa varmasti fiilistelen tulevia tapahtumia ja muutenkin kesän tunnelmaa. Löydät minut @satsska - nimimerkillä.  Lomalla tulen viettämään taatusti paljon aikaa luonnon lumossa!

"Istun meren rannalla ja kuuntelen hiljaisuutta, joka ei ole hiljainen vain puhuu. Jos jonakin päivänä ymmärtäisi edes hitusen siitä, mitä vesi äänellään yrittää kertoa, olisin onnellinen. Ajattelen, miten mahdoton tämä haave on, ja hymyilen sille. Onnellinen on hän, joka kykenee hymyilemään ei-millekään."  - Tabermann

Leppoisaa kesän jatkoa, rentouttavia hetkiä, hymyä ja hyvää tuulta! 

Millaisia helmihetkiä sinun kesääsi on sisältynyt? Onko swimrun-laji tuttu? Mitenkäs muut Tampereelle tulijat - onko tavoitteet jo selvillä vai menettekö fiiliksen mukaan?:) 

 



lauantai 16. heinäkuuta 2016

Viikon päästä Swimrunia

Niin se on vuosi vierähtänyt siihen ajankohtaan, kun viikon päästä lähestyy ensimmäinen kesän urheilutapahtuma, johon olen ilmoittautunut yhdessä Sporttaillaan Hannan kanssa. Kyseessä on Porkkalassa järjestettävä Swimrun. Alkuun innostuksissamme ajattelimme ilmoittautua pitkälle matkalla, mutta onneksi sentään järki voitti ja päätimme lähteä näin täysin aloittelijoina lyhyemmälle matkalle. ;)  Swimrunissahan nimensä mukaisesti uidaan ja juostaan, tosin  duathloniin tai triathloniin verrattuna laji eroaa siten, ettei ole tiettyjä pitkiä etappeja vaan reitti etenee saaristossa, joten edetään pikku etapein joko juosten tai uiden. Tämän vuoksi edetään myös koko ajan samoilla varusteilla, juostaan märkkäri päällä ja puolestaan uidaan lenkkarit jalassa. 


Swimrun lajina on minulle täysin uusi. Muistan pienen kipinän syttyneen jo viime kesänä ja syksyllä, kun luin toisten swimrun-kokemuksia, ja pohdin että tuossa voisi olla laji minun makuuni. Viime vuonna uusin lajini oli triathlon, mutta jostain syystä en syttynyt pyöräilylle ja siksi tältä vuodelta jätin triathlonhumputukset väliin. Ehkä sitten joku toinen vuosi annan pyöräilylle uuden mahdollisuuden. Triathlonharjoittelussa parasta oli kuitenkin vapaauinnin oppiminen ja erityisesti avovesiuinti! Olenkin erittäin onnellinen siitä, että asetimme viime vuonna tavoitteeksi triathlonin perusmatkan, koska tuskin ilman sitä haastetta olisin opetellut vapaauintia, ja mitä olisikaan menettänytkään.  Tänä vuonna olen nauttinut avovesiuinnin vapaudesta ja luonnon läheisyydestä täysillä jo miltei toukokuun puolesta välin asti! Varsinaista swimrunia kuitenkaan en ole kuin testaillut pariin otteeseen kotopuolessamme. Ensi viikon tapahtumaan lähdetään siis täysin seikkailumielellä ja elämyksiä hakemaan. 





Täysin uutta swimrun-tapahtumassa minulle on mm. se, että tässä lajissa edetään pareittain. Eipä tainnut minun kauaa miettiä, kun Hanna etsiskeli itselleen paria swimruniin, ja se olikin viimeinen syötti tapahtuman ilmoittautumiseen. Olen tutustunut Hannaan muutama vuosi sitten blogin kautta, ja voi miten olenkaan kiitollinen, että tuttavuus ei ole jäänyt blogiystävyydeksi vaan syventynyt todelliseksi ystävyydeksi. On ollut hämmästyttävää huomata, miten samanlaisia ajatuksia ja samanlaisia innostuksia meillä onkaan, ja siksipä lähdetäänkin matkaan tiiminimellä Sielunsiskot. Kumpikaan meistä ei ole lajia harrastanut, tai mitenkään erityisellä tavalla valmistautunut, joten samalla viivalla lähdetään kohti tuntematonta, uutta elämystä. Hannan kanssa meillä on ollut tapa touhuta yhdessä urheilullisia juttuja, kun ollaan nähty. Meillä on ollut tosi hauskaa! <3




Uutta lajissa on myös varustepohdinta. Lähden swimruniin tavallisella märkäpuvulla ja joillakin polkujuoksukengillä. Kenkien valinta vielä mietityttää, koska vedestä nouseminen märällä kalliolla voi olla haasteellista ja tarvitsisi kenkiin pitoa. Pohdin jopa, josko lähtisin nastallisilla suunnistuskengillä? Myös kaikki nesteiden kuljettaminen matkan aikana ja energiageelit yms. laitetaan ilmeisesti märkkärin alle joillakin DIY-ratkaisuilla. Ei olla sen kummemmin näitä mietitty, mutta ensimmäisen tapahtuman jälkeen ollaan sitten viisaampia. :P Onneksi menen Hannan tykö edellisenä iltana, jolloin voidaan miettiä vähän taktiikkaa matkalle. Ja uskoisin että meidän motto voisi olla seuraava: "Nauti joka hetkestä". Mielestäni meitä Hannan kanssa yhdistää juuri seikkailumielisyys, positiivisuus, rentous ja uskallus kokeilla uusia juttuja, ja erityisesti nauttia matkasta. 

Ensi viikon Swimrun tarjoaa kyllä meikäläiselle savolaislapselle taatusti uusia elämyksiä jo senkin puoleen, että viimeeksi olen meressä uinut vuosi sitten Havaijilla. Toisekseen en ole koskaan käynyt Porkkalan saaristossa ja ja enpä ole tosiaan koskaan tuota lajiakaan varsinaisesti harratanut, muutamia testikertoja lukuunottamatta. Siispä tsemppipeukut pystyyn meille sielunsiskoille!! Ja lajia jo aikaisemmin kokeilleet voisi antaa viime hetken vinkit varustevalintoihin. ;)  

Tähän loppuun kuitenkin muutamat kuvat Linnansaaren kansallispuistosta, jossa viettelin pari päivää julmettoman kauniissa maisemissa nauttien tästä huikean kauniista kesästä. Linnansaaren kansallispuisto sijaitsee Rantasalmella. Kansallispuistoalueeseen kuuluu pääsaareen lisäksi lukuisia pikku saaria ja vesistöä saimaan sydämessä. Maisemat olivat huikeat. Vesillä olisi viihtynyt pidempäänkin. Hiljaisuus, luonnon läheisyys ja tämä kauneus sai todellakin sielun ja mielen lepäämään. Avovesiuinti näissä maisemissa oli myös todella hienoa. Olen lumoutunut luonnon kauneudesta ja suomen kesästä! Nautitaan siitä ihan täysillä. 








Odotan jo malttamattoma, että pääsen saaristomaisemiin ensi viikolla! Jeij. <3

Tsempit kuitenkin tänään kaikille puolimatkan triathlonisteille Joroisissa ja kaikille ultrajuoksijoille Pallaksella! Nautinnollista menoa ja hyvää mieltä! :)

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Muutama miete Herajärven kierrokselta

Joskus ei sanat riitä kertomaan. Voi olla, että palaan myöhemmin kertomaan siitä fiiliksestä, mitä koinkaan Kolin reissullani. Sen voin vain sanoa, että juoksuvaellukseni Herajärven kierroksella oli niin paljon enemmän kuin juoksua. Se oli matkantekoa minuuteen ja menneisyyteen. Koin sen kuin terapiamatkani, jossa käsittelin elämääni.. Luonnon monimuotoisuus, säävaihtelut, tunnetilat, maaston vaihtelevuus ja haasteellisuus kuvasi minulle elämän kulkua, ja siksi se olikin yksi vaikuttavimmista elämyksistä, mitä olen kokenut. Luojan luoman luonto todellakin sai puhutella. 
Liukastuin matkallani kolme kertaa, ja satutin saman ranteeni, yhä uudestaan. Pohdin hetken, miten usein meillä elämässä onkaan se jokin asia, minkä kanssa kompuroimme ja taistelemme kerta toisensa jälkeen. Siellä juurakossa maatessani vain mietin, ettei täältä auta kuin nousta ylös ja jatkaa vain matkaa. Välillä elämä on kivikkoa ja ryteikköä, ylämäkeä, mutaisia lätäköitä, paahtavaa hellettä ja tuskien taivalta. Ja välillä se on helppokulkuista polkua ja keveitä askelia ahoniityillä, lumoavia maisemia, auringonpaistetta ja virvoittavia lähdevesiä. Mutta kaikissa muodoissaan, sitä se elämä on. Eikä tiettyjä ajanjaksoja tai kipuja voi ohittaa, vaan niissä on elettävä ja niissä kivikoissa kuljettava. Ja joskus koittaa vielä auringonpaiste. Ilo ja onnenkyyneleet.










Tämän maiseman syliin synnyin
metsän kämmenelle
Opin hengittämään sen tahtiin
Syvään. Kiireettä.
Opin sen askeleet. Laulut.
Sen osaksi juurruin.
Opin näkemään metsän puilta,
puut metsältä.
Kuulemaan perhosen lennon,
näkemään tuulen liitelyn
niityn yllä.
Nyt
missä tahansa
mutta kotona tässä maisemassa.
- Maaria Leinonen



 Ja voi miten kiitollinen olenkaan tästä elämyksestä, mitä sain kokea Kolin kansallismaisemissa. Herajärven kierros oli huikea. Ja miten onnellinen saankaan olla, että matkanteko onnistui ilman yhtäkään tuntemusta pohkeessa.

Haaveeni täyttyi, ja paljon enemmänkin. Tämä reissu oli niin paljon enemmän.